Välimerelliset cheddar-tomaattimuffinssit fetavaahdolla

Soppasirkuksessa on tänä vuonna retrovuosi ja pimitin näiden suolaisten muffinssien ohjetta, kun ne eivät ole retrot. Tässä on nyt bonusohje retroilun lomaan. Ohje on peräisin viime kesältä ja meidän kylän kesäpäiviltä, jossa on jo muutaman vuoden ollut leivontakilpailu. Tein näitä suolaisia muffineita kilpailuun. Tekisi mieli julistautua voittajaksi, mutta koska olin aikuisten sarjan ainoa osallistuja, ei oikeaa mittelöä päässyt syntymään. Toivottavasti ensi vuonna saadaan oikea kilpailu aikaiseksi tai minut sijoitetaan lasten ja nuorten sarjaan. Siellä onkin vaikeampi pärjätä, sillä meidän kylän nuoriso osaa leipoa. 

Näissä suolaisissa muffineissa maistuu välimeren maut: aurinkokuivattu tomaatti, fetajuusto ja oregano. Muffinit ovat mukavaa vierastarjottavaa, kun suolapalaa kaivataan kahvipöytään. 

Vinkki: fetavaahto on monikäyttöistä ja valtavan herkullista: leivän päälle, dippailuun, grillatun ruuan kanssa..

Suolaiset muffinssit 12 kappaletta

• 4 dl vehnäjauhoja
• 2,5 tl leivinjauhetta
• 0.5 tl ruokasodaa
• 0,5 tl suolaa
• 0,5 tl mustapippuria
• 1 tl kuivattua oreganoa
• 2 kananmunaa
• 2 dl kreikkalaista jogurttia
• 0,75 dl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä tai rypsiöljyä
• 150 g cheddarjuustoa raastettuna
• 3 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja valutettuna ja hienonnettuna

Fetavaahto

• 150 g fetajuustoa
• 150 g maustamatonta tuorejuustoa
• tarvittaessa kreikkalaista jugurttia notkistamiseen

Koristeluun

• tuoretta oreganoa

Lisäksi 12 kappaletta Amerikan muffinivuokia ja öljyä voiteluun

Valmistus

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Aseta paperiset muffinivuoat 12-koloiseen muffinipeltiin. Voitele muffinivuoat, sillä taikina tarttuu vuokiin helposti. Voit myös varovasti veitsellä irrotella valmiit muffinit vuoista, kunhan ne ovat jäähtyneet kunnolla.
2. Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda, suola, mustapippuri ja kuivattu oregano.
3. Riko kananmunat toiseen kulhoon ja vatkaa niiden rakenne kevyesti rikki. Lisää kreikkalainen jogurtti ja öljy. Sekoita tasaiseksi.
4. Lisää märät ainekset kuivien ainesten joukkoon. Sekoita taikinaa vain sen verran, että ainekset juuri yhdistyvät.
5. Kääntele taikinaan cheddarjuustoraaste ja hienonnetut aurinkokuivatut tomaatit.
6. Tarkista taikinan koostumus. Sen tulee olla paksua mutta helposti lusikoitavaa. Jos taikina tuntuu hyvin jäykältä, lisää 1–2 rkl vettä.
7. Jaa taikina tasaisesti muffinivuokiin.
8. Paista uunin keskitasolla noin 18–22 minuuttia, kunnes muffinssit ovat kohonneet, saaneet väriä ja ovat keskeltä kypsiä.
9. Anna muffinssien jäähtyä hetki muffinipellissä ja siirrä ne sitten ritilälle jäähtymään kokonaan.
10. Valmista fetavaahto murentamalla feta kulhoon. Lisää tuorejuusto ja kreikkalainen jogurtti.
11. Soseuta sauvasekoittimella sileäksi ja kuohkeaksi. Lisää tarvittaessa hieman jogurttia, jos vaahto on liian paksua pursotettavaksi tai levitettäväksi.
12. Pursota tai lusikoi fetavaahto täysin jäähtyneiden muffinssien päälle. Fetavaahto on suolaista ja maukasta, joten sitä ei tarvita kovin paksua kerrosta. Koristele tuoreella oreganolla.

Vinkki

Fetavaahdon voi valmistaa edellisenä päivänä ja säilyttää jääkaapissa. Kuorruta muffinssit vasta juuri ennen tarjoilua.

Siikakeitto

Kalakeitto on lempiruokaani ja kaikista eniten tykkään oman äidin tekemästä kalakeitosta. Minulle kelpaa kyllä mikä tahansa kalakeitto, madekeitto, sinttikeitto, tomaattipohjainen kalakeitto, pakasteseistä tehty kalakeitto ja myös kaupan eineskalakeitot, joita on myös monta sorttia.

Kalakeittoa on syöty koulussa, mökillä, kotona ja ravintolassa. Se on arkiruokaa ja juhlaruokaa riippuen valmistustavasta. Ruisleivän kanssa kalakeitto on maistuvinta. Tänään käytin paikallisen kalamiehen ulko-ovelle tuomia Kallaveden siikafileitä.

Tarpeet neljälle

500 g ruodotonta siikafileetä

500 g kiinteitä perunoita

1 sipuli

(0,5) valkosipulinkynttä

nokare voita

1 l (itse tehtyä) kalalientä/vettä

2 dl ruokakermaa

2 laakerinlehteä

10 kokonaista maustepippuria

suolaa maun mukaan

tuoretta tilliä/sipulinvarsia silputtuna

 

Teko-ohje:

Pese (halutessasi myös kuori) ja paloittele perunat. Kuori ja hienonna sipuli sekä puolikas valkosipulinkynsi. Leikkaa siikafileet suupaloiksi ja tarkista samalla, ettei niissä ole ruotoja.

Lisää kattilaan kalaliemi/vesi, laakerinlehdet, maustepippurit, perunat ja sipulit. Keitä hiljalleen noin 10–15 minuuttia, kunnes perunat ovat lähes kypsiä.

Lisää siikapalat keiton päälle ja anna kypsyä miedolla lämmöllä kannen alla noin 3–5 minuuttia palojen koon mukaan. Kaada joukkoon ruokakerma ja kiehauta keitto nopeasti.

Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Viimeistele runsaalla nokareella voita, tillillä tai silputuilla sipulinvarsilla. Poista laakerinlehdet ennen tarjoilua.

Tarjoile siikakeitto ruisleivän kanssa.

 

Lihapullasubit eli lihapullilla täytetyt patongit Frendien Joeyn tapaan

Soppasirkuksen retrovuosi on siinä vaiheessa, että voin tunnelmoida niitä aikoja, kun olin nuori aikuinen ja opiskelin Vaasassa. Koko meidän ystäväporukka seurasi Frendit-telkkarisarjaa ja siellä Joey-hahmolla oli aina nälkä. Minua kiinnostaa kokkailussa tarinallisuus ja välillä on hauska myös kokkailla telkkarisarjojen tyyliin. Tässä tulee Joeyn lihapullasubi, joka tuntuu aluksi vaikealta toteuttaa. Oikeasti tässä on patongin tms. välissä lihapullia tomaattikastikkeessa ja juustoa. Kuulostaa jo paljon helpommalta.

Ohje on peräisin Friends: The Official Cookbookista, mutta olen muokannut sitä suomalaisiin mittoihin sopivaksi. Helpoimmalla pääset, kun ostat kaupasta valmista basilikalla ja valkosipulilla maustettua tomaattikastiketta. Lihapulliin ja kastikkeeseen tulee paljon tuoreita yrttejä ja voit toki korvata ne kuivatuilla. Käytin kuivattuja yrttejä noin kolmasosan tuoreen yrtin määrästä. Lisää kuivatut yrtit marinarakastikkeeseen jo alkuvaiheessa. Kastike saa olla mausteista, koska leipä imee makuja. Lihapullataikinasta kannattaa paistaa joko pannulla tai mikrossa nokare, jotta voit maistaa, ovatko maut kohdallaan. Mielestäni pinjansiemenet ovat lihapullataikinassa turhia ja ne pehmenevät paahtamisesta huolimatta. Näin kallis raaka-aine kannattaa pikemminkin ripotella subien pinnalle tai jättää kokonaan pois. Pallomozzarella on miedon makuinen juusto ja lisäsin omaan reseptiini juustoraastetta tuomaan enemmän makua.

ohjeesta tulee 6 noin 15 cm:n subia

Jos teet marinarakastikkeen itse, aloita sen tekemisestä (ohje alempana)

Tarpeet lihapullat

700 g nauta-sikajauhelihaa

0,5 sipuli hienonnettuna

2 rkl tuoretta oreganoa hienonnettuna

2 rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna

2 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna

2 rkl tuoretta basilikaa revittynä/hienonnettuna

1,2 dl korppujauhoja

0,8 dl punaviiniä (käytin vastaavan määrän lihalientä)

2 kananmunaa

n. 1 dl pinjansiemeniä, paahdettuina (voi jättää pois)

Lisäksi

n. 7 dl marinarakastiketta, kts. ohje alla tai osta valmista

6 kpl n. 15 cm pitkää vaaleaa sämpylää, chiabattaa, patonkia

3 pkt mozzarellaa viipaloituna

0,6 dl raastettua parmesaania

tuoretta persiljaa viimeistelyyn

pizzajuustoraastetta (lisäys alkuperäiseen ohjeeseen)

Teko-ohje lihapullat

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla.

Laita kaikki lihapullien ainekset suureen kulhoon ja sekoita käsin tasaiseksi. Älä vaivaa massaa liikaa, jotta lihapullista ei tule kovia.

Muotoile massasta lihapullia. Alkuperäisessä ohjeessa niiden halkaisijaksi annetaan peräti 5–7 cm, mutta ohjeessa lienee virhe. Kuuteen subiin tarvitset  yhteensä 18-24 lihapullaa, joten tee lihapullista normaalikokoisia.

Nosta lihapullat pellille ja paista noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat ruskistuneet ja kypsiä.

Marinarakastike säilyketomaateista

Tarpeet marinarakastike

2 tlk (yht. 800 g) tomaattimurskaa

1–2 rkl oliiviöljyä

1 sipuli hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

n. 2 rkl tuoretta basilikaa

n. 2 rkl tuoretta oreganoa

n. 2 rkl tuoretta persiljaa

n. 1 rkl tuoretta timjamia

suolaa

mustapippuria

tarvittaessa hieman vettä

halutessasi 1–2 tl hunajaa (tai sokeria), jos tomaatti maistuu liian happamalta

Teko-ohje marinarakastike

Kuumenna oliiviöljy paksupohjaisessa kattilassa keskilämmöllä.

Lisää sipuli ja kuullota noin 3–4 minuuttia, kunnes sipuli pehmenee ja muuttuu läpikuultavaksi. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla.

Lisää valkosipuli ja kuullota vielä noin puoli minuuttia.

Lisää tomaattimurska.

Lisää basilika, oregano, persilja ja timjami. Mausta suolalla ja pippurilla.

Anna kastikkeen kiehahtaa kunnolla noin 2–5 minuuttia. Laske sitten lämpö miedoksi ja anna kastikkeen hautua välillä sekoittaen noin tunti ilman kantta tai kansi hieman raollaan.

Jos kastike sakenee liikaa, lisää hieman vettä. Jos se maistuu liian happamalta, lisää vähän hunajaa tai sokeria.

Vinkki: mielestäni kastike saa jäädä melko paksuksi. Liian juokseva marinara tekee leivästä nopeasti vetisen.

Lihapullien hauduttaminen kastikkeessa

Kun lihapullat ovat paistuneet, nosta ne marinarakastikkeeseen.

Anna niiden hautua kastikkeessa miedolla lämmöllä vielä 10–15 minuuttia. Näin pullat imevät itseensä kastikkeen makua ja marinara puolestaan saa makua lihapullista.

Leipien kokoaminen

Leikkaa sub-leivät auki niin, että ne jäävät toiselta reunalta kiinni.

Laita jokaiseen leipään (pizzaraastetta ja) n. 3-4 mozzarellaviipaletta.

Nosta leivät uunipellille ja lämmitä niitä noin 5 minuuttia 190-asteisessa uunissa, kunnes juusto on pehmeää ja sulanutta.

Nosta jokaiseen leipään 3–4 lihapullaa ja lusikoi mukaan reilusti marinarakastiketta.

Ripottele päälle parmesaania ja hienonnettua persiljaa.

Kinkku-ananaspiirakka

Kinkkupiirakka on kuulunut kalustoon jo vuosikymmeniä. Monesti kinkun kaverina on ollut paprika ja erilaisia yrttejä. Tällä kertaa upotin täytteeseen menneiden aikojen tyyliin säilykeananasta. Nuorena tuli kinkkupitsaa syötyä ananaksella ja ananasta oli meillä myös täytettyjen voileipien kanssa. Koulussa säilykeananasta oli joskus salaatissa ja myös kakkujen sekä leivonnaisten päälle tehtiin ananaksesta hienoja ruusukkeita ja koristeita. Nykyään ananaspurkki taitaa olla piilossa kaapissa tai vain välipalana.

Koska Soppasirkuksessa tehdään tänä vuonna retroa, käytetään oikeaa palvikinkkua, ei kinkkuvalmistetta. Palvikinkku, ananas, paprika ja punaleimaemmental tekevät piirakasta täyteläisen ja juuri sopivan nostalgisen. Pohja tehdään helposti sekoittamalla, eikä siinä tarvita keittiökoneita.

 

Tarpeet pohja

125 g voita

125 g maitorahkaa

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

 

Tarpeet täyte

250 g palvikinkkua

1 pieni tölkki ananaspaloja valutettuina hyvin

puolikas punainen paprika

1 pussi (150 g) punaleima Emmental -juustoraastetta

 

Tarpeet munamaito

2 kananmunaa

2 dl ruokakermaa

mustapippuria

(suolaa)

voita tai öljyä vuoan voiteluun

pinnalle halutessasi tuoretta persiljaa ja/tai timjamia

 

Teko-ohje:

Sekoita maitorahka ja pehmeä voi keskenään. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe erillisessä kulhossa ja lisää ne voi-rahkaseokseen. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

Painele taikina voidellulle halkaisijaltaan noin 28 cm:n piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohja haarukalla.

Esipaista pohjaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Pohjan ei tarvitse saada vielä kunnolla väriä, vaan tarkoitus on, että sen pinta hieman kuivuu ja jämäköityy.

Leikkaa palvikinkku pieniksi paloiksi. Valuta ananaspalat huolellisesti ja pilko paprika. Levitä kinkku, ananas ja paprika tasaisesti piirakkapohjalle. Ripottele päälle juustoraaste.

Riko kananmunat kulhoon ja sekoita joukkoon ruokakerma. Mausta mustapippurilla. Kaada munamaito tasaisesti piirakan päälle.

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja pinta saanut kauniin värin.

Anna piirakan vetäytyä noin vartti ennen tarjoilua. Piirakka maistuu parhaalle lämpimänä, mutta sitä voi nauttia myös kylmänä.

Kahvipöydän voileivät

Järjestin vapaa-ajan palaverin, johon tein tarjottavaksi kahvin kanssa valmiita voileipiä. Näin mielessäni itseni koristelemassa herkullisia voileipiä kaikessa rauhassa, mutta totuus oli se, että tarjoilut kymmenelle hengelle piti toteuttaa puolessa tunnissa. Siinä ajassa sain voileivät tehtyä, mutta aikaa ei jäänyt enää hienoon asetteluun. Voikakkarit Tuppervaaraan ja kokoukseen!

Soppasirkuksen retrovuoteen kahvipöydän voileivät sopivat hyvin. Lapsuudessani voileipiä tarjottiin monessa paikassa ja vaihtelevissa yhteyksissä. Yllätysvieraita ja kutsuvieraita kestittiin äidin tekemillä herkullisilla voileivillä.

Ihmiset toivovat usein kahvipöytään suolaista, ja voileipätarjoilu on helppo järjestää. Valmiit voileivät sopivat niin kokoukseen, juhliin kuin kahvivieraillekin. Jos koristelu tuntuu haastavalta, voi tehdä tarjolle pieniä sämpylöitä ja laittaa sämpylän kannen kiinni!

Tarpeet

Kahvipöytään varataan yleensä noin kolme pientä voileipää per syöjä. Teko-ohjeen alla on ehdotuksia erilaisista makuyhdistelmistä.

Leipää:

ruisleipää, paahdettua tai paahtamatonta paahtoleipää, hapanjuurileipää, voileipäkeksejä, patonkia, pikkurieskoja tai karjalanpiirakoita

Levitettä voiteluun:

tuorejuustoa, voita, margariinia, majoneesia, voileipäpikkelssiä, pestoa, hummusta tai munavoita

Leivänpäällisiä:

leikkeleitä, maksamakkaraa, juustoviipaleita, kalaa, lihapullia, katkarapuja, kasviksia, kananmunaa tai muita mieleisiä päällisiä

Koristeita:

yrttejä, syötäviä kukkia, pikkelöityä sipulia ja kasviksia

Teko-ohje

Voitele leipäviipaleet ja lisää valitsemasi päälliset. Viimeistele voileivät yrteillä, kasviksilla tai syötävillä kukilla.

Tässä ehdotuksia yhdistelmistä:

• leipä + tuorejuusto + salaatinlehti + kinkkuleike + tomaatti + basilika/sipulinvarsi
• leipä + margariini + salaatinlehti + juusto + ohuet kurkkuviipaleet
• leipä + tuorejuusto + salaatinlehti + maksamakkara + suolakurkku + persilja
• leipä + voi + salaatinlehti + graavilohi + keitetty kananmuna + tilli
• leipä + paksu kerros hummusta + ohuet kurkkuviipaleet + sileälehtinen persilja

Vinkit:

Saat maksamakkarasta nättejä, tasakokoisia siivuja leikkaamalla maksamakkarasta noin kananmunan kokoisen palan ja laittamalla sen kananmunaleikkuriin.

Salaatinlehden sijasta voit sujauttaa leivän päälle basilikanlehtiä tai sileälehtistä persiljaa.

Voitele leipä reunoja myöten, jotta kosteat täytteet eivät pehmennä leipää liian nopeasti.

Jos teet voileivät etukäteen, peitä ne tiiviisti kelmulla ja säilytä jääkaapissa tarjoiluun asti.

Raparperi-vaniljakerroskiisseli

Muistatteko ne lapsuuden kesät, kun äidin kasvimaan raparperinvarret alkoivat olla mitoissaan? Ne olivat monikäyttöisiä, valtavien lehtien alta löytyi onkimatoja ja varsilla pystyi miekkailemaan kavereiden kanssa. Muistan myös kilpailleeni naapurien lasten kanssa siitä, kuka pystyi syömään raparperia raakana eniten. Ei kukaan. Niin kirpeitä ne olivat, että ensimmäinen puraisu jäi muistiin ikiajoiksi.

On raparperia myös syöty: perinteinen piirakka ja raparperisima sekä kuppikakut ovat aina hyviä vaihtoehtoja. Tällä kertaa tein kerroskiisseliä, jossa raikas raparperi ja pehmeä vaniljakiisseli kohtaavat. Käytin raparperikiisselissä mansikkamehua pohjana tuomassa makua ja väriä. Jos pihallasi kasvaa sitruunamelissaa, nappaa sitä kiisselin päälle, on hyvää!

Raparperikiisseli tarpeet:

4 dl mansikkamehua (käytin Juustoportin mansikkamehua)

4 dl raparperinpaloja

½ dl sokeria

2 rkl perunajauhoja

½ dl kylmää vettä

Vaniljakiisseli tarpeet:

4 dl maitoa (käytin punaista Kiehu-maitoa)

2 rkl sokeria

2 rkl perunajauhoja

½ tl vanilliinisokeria

1 kananmunan keltuainen

Lisäksi pinnalle sokeria

Koristeeksi mansikkaa, sitruunamelissan lehtiä, syötäviä kukkia tai keksimurua

Teko-ohje: 

Irrota raparperin varsista kuori ohuelti tarvittaessa ja leikkaa varret noin sentin paloiksi.

Valmista raparperikiisseli: Kiehauta mansikkamehu kattilassa ja lisää raparperinpalat sekä sokeri. Keitä hiljakseen, kunnes raparperi pehmenee. Sekoita perunajauhot kylmään veteen esim. juomalasissa. Nosta kattila liedeltä ja kaada perunajauhoseos ohuena nauhana raparperi-mansikkaliemeen koko ajan sekoittaen. Nosta kattila takaisin liedelle ja kuumenna, kunnes kiisseli pulpahtaa. Siirrä kiisseli syrjään jäähtymään äläkä sekoita sitä enää. Ripottele kiisselin pinnalle sokeria.

Valmista vaniljakiisseli: Sekoita kattilassa kylmä maito, sokeri, kananmunan keltuiainen ja perunajauhot. Kuumenna keskilämmöllä koko ajan pohjaa myöten sekoittaen, kunnes kiisseli sakenee ja pulpahtaa. Ota kattila pois liedeltä ja lisää vanilliinisokeri. Sekoita vielä kerran ja anna jäähtyä.

Kaada kiisselit tarjoilukulhoihin joko kerroksittain tai vierekkäin. Ripottele pinnalle hieman sokeria kuortumisen estämiseksi. Anna jäähtyä ennen tarjoilua ja koristele haluamallasi tavalla.

Mökkiläisen pyttipannu

Olen ollut saarimökkeilijä jo pienestä lapsesta saakka. Retrovuoden ja saarikauden avauksen kunniaksi ajattelin esitellä perinteistä mökkiruokaa. Meillä se tarkoittaa useimmiten jotain improvisoitua sörsselssöniä, jota voi fiinimmin kuvata pyttipannuksi eli pieniä paloja pannulla. Mökkiläisen pyttipannu on helppo mökkiruoka, johon voi käyttää hyvin säilyviä vihanneksia, makkaraa, halloumia, kananmunia tai muita mökkikeittiöstä löytyviä aineksia.

Tein erillisen kirjoituksen saarimökkeilijän kokkailuvinkeistä eli siitä, miten pärjää, kun jääkaappitilaa on vähän ja kaupassa käydään harvoin. Reseptinä olevan pyttipannun voi tehdä myös muista käsillä olevista raaka-aineista. Ainesten määrä sovitetaan ruokailijoiden määrään. Mökkiläinen kokkaa koko satsin samalla paistinpannulla, fiinimpi paistaa halloumin ja kananmunat erikseen.

Vinkki, jos käytät mökillä kertakäyttöisiä astioita, Ikean pienet ja edulliset tarjottimet tuovat niille hyvää ryhtiä.

Tarpeet (voi korvata sillä, mitä kaapista löytyy):

kesäkurpitsa

tuoreita herkkusieniä

paprika

sipulia ja valkosipulia

öljyä 

sitruunamehua

mausteista makkaraa, kananmunaa, halloumia tai jotain näistä

suolaa, pippuria, oreganoa/pizzamaustetta

Teko-ohje:

Pilko pestyt kasvikset pieniksi paloiksi. Pyörittele ne öljyssä ja mausta. Pilko makkara ja halloumi pieniksi paloiksi.

Ruskista ensin makkarat ja lisää sitten kasvikset pannulle. Kun kasvikset alkavat olla melkein kypsiä, lisää halloumi ja anna sen saada hieman väriä. Lopuksi tee pannulle tilaa kananmunille ja paista ne kypsiksi. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Kokkailua saaressa mökillä - mökkiläisen vinkkilista

Soppasirkuksessa on retrovuosi, jossa luotaan viisikymmenvuotisen elämäni kokkailuja. Jo pikkutytöstä asti olen saarimökkeillyt: ensin Sysmässä Päijänteellä ja nyt jo yli kaksikymmentä vuotta Vehmersalmella Suvasveden upeissa järvimaisemissa.

Meillä on perinteinen kesämökki. Siellä ei ole kovinkaan paljon mukavuuksia ja mm. juomavesi tuodaan saareen veneellä ja jääkaappikin on pienimmästä päästä. Parhaimmillaan olemme olleet saaressa viikon putkeen ilman kaupassakäyntiä. Kokosin tähän kirjoitukseen vinkkejä siitä, miten meidän ruokahuolto on sujunut saarimökillä. Näitä vinkkejä voi soveltaa myös muihin samankaltaisiin tilanteisiin esim. autolomalla tai retkillä.

Saaressa eletään luonnon helmassa. Meillä on puhdas ja kalaisa järvi, sienestys- ja marjastusmaat aivan vieressä. Mökkipihassa on pieni kasvimaa ja hortaa löytyy lähiluonnosta. Mökillä kannattaa pitää silmät auki ja napata syötäväksi sitä, mitä on luonnossa tuoreena tarjolla.

Saarimökkeilijän ruokahuollon pullonkaula on yleensä jääkaappitilan riittävyys. Ateriat täytyy miettiä pitkälti jääkaapin ehdoilla ja myös jääkaappiin menevät raaka-aineet täytyy suunnitella niin, etteivät ne vie liikaa tilaa. Mieti, voisiko jonkin tuotteen korvata huoneenlämmössä säilyvällä vaihtoehdolla. Esimerkiksi maitoa, täysmehua ja fetajuustoa muistuttavaa salaattijuustoa saa avaamattomana huoneenlämmössä säilyvänä versiona. Ruokaa kannattaa laittaa niin, ettei jämiä tarvitse säilöä. Jos jotain kuitenkin jää yli, muovipussi on usein jääkaappiystävällisin säilytysvaihtoehto, koska se vie vähemmän tilaa kuin rasia.

Jääkaapin vuoksi täytyy myös joskus miettiä, missä järjestyksessä ruokia syödään. Monesti ensimmäisenä päivänä grillaamme palvelutiskistä ostettua pihvilihaa, lohta tai laitamme possun ribsit BBQ Smokeriin. Ne eivät säily kauaa kotijääkaapissakaan ja ribsit ovat pienessä jääkaapissa todella hankalat säilyttää. Järjestelen ateriat myös niin, että kaikista tilaa vievimmät raaka-aineet käytetään ensin. Tällöin tilaa vapautuu esimerkiksi avaamattomana huoneenlämmössä säilytetylle kahvimaidolle tai osittain käytetyille vihanneksille.

Jääkaappiin kannattaa varata myös sellaisia tuotteita, jotka ovat monikäyttöisiä. Esimerkiksi tuorejuustoa voi käyttää leivänpäällisenä, grillauksessa tai kastikkeissa. Kermaviilistä saa tehtyä raikkaan kastikkeen salaattiin tai grilliruoalle, ja sen voi käyttää myös leivonnassa.

Jääkaappitavaroiden lisäksi saarikokkailua täydentävät vihannekset, salaatit ja yrtit. Näistä tomaatit, kesäkurpitsa, sipulit (kesäsipulin varsineen laitan jääkaappiin) ja paprika säilyvät huoneenlämmössä, jos niiden kuori on ehjä. Salaatit ja yrtit ostan juurineen ja laitan ne esim. isoon kattilaan, jossa niille on helppo antaa vettä ja ne yleensä säilyvät muutaman päivän hyvänä. Myös moni hedelmä säilyy muutaman päivän huoneenlämmössä. Vihannekset ja hedelmät kannattaa pestä valmiiksi jo kotona.

Huoneenlämmössä säilytettävät kuiva-aineet ja säilykkeet tuovat makua ja monipuolisuutta saariruokailuun. Meillä on kuiva-ainekaapissa aina vehnäjauhoja, kaurahiutaleita, tonnikalaa, tomaattimurskaa, sokeria ja pastaa. Näitä perusasioita täydennämme monikäyttöisillä raaka-aineilla kuten salsalla, aurinkokuivatuilla tomaateilla, maustekurkuilla, papusäilykkeillä ja hapankorpuilla. Kananmunat ovat monikäyttöisiä ja huoneenlämmössä säilyviä. Yleensä vielä herkuttelua varten on varattu valmis ”lisää vain vesi” -lettujauhoseos tai kakkupohja. Kahvia ja kaakaota on kaapissa aina.

Lopuksi vielä avaan meidän maustekaappia. Suola ja mustapippuri lienee se perussetti, joka löytyy joka mökistä, mutta itse lisäisin näihin ainakin pizzamaustetta ja jonkun hyvän rubin grillaukseen. Me tykkäämme itse marinoida ja maustaa, joten meillä mausteita on sen mukaisesti. Kokonaiset mausteet säilyvät paremmin kuin jauhetut. Mieti, voitko ottaa kotoa maustepussien/-purkkien loppuja mökille. Öljyä ja jotain etikkaa on hyvä olla kaapissa myös. Leivonnan vuoksi leivinjauhe, sooda ja vaniljasokeri ovat paikallaan.

Hyvä, maukas ja raikas ruoka tekee saarimökkeilystä vielä vähän mukavampaa.

Napposet eli cocktailpalat tikuissa

Napposet ovat herkkupaloja! Meillä äiti teki niitä meidän lasten syntymäpäiville, ja ne olivat 70-luvulla oikeaa herkkua niin aikuisille kuin lapsillekin. Lisäksi ne ovat myös hauskan näköisiä tarjottavia.

Sittemmin olen nähnyt, että napposten tikkuja kiinnitetään hedelmiin kuten meloneihin. Meillä ne on aina tarjoiltu vadilta. Sen vuoksi napposen pohjana täytyy olla jotain tukevaa, tikussa pysyvää ja sellaista, minkä voi leikata selkeäreunaisiksi paloiksi: juustoa, kinkkua, meetwurstia tai vaikkapa ruisleipää.

Tarpeet:

Juustoa, esim. mustaleima emmentalia

Meetvurstia/salamia tai palvikinkkua

Erivärisiä paprikoita

Erivärisiä kirsikkatomaatteja

Cocktailkurkkuja (ovat jämäkämpiä tikussa kuin maustekurkut)

Kurkkua

Viinirypäleitä

Cocktailtikkuja

 

Napposiin sopivat myös pienet mozzarellapallot, lihapullat, juustoleipä/leipäjuusto, prinssinakit, hunaja- tai verkkomeloni, leipäpalat, ilmakuivattu kinkku ja oliivit.

 

Teko-ohje:

Huuhtele ja kuivaa vihannekset. Paloittele raaka-aineet noin 1 cm kokoisiksi paloiksi, Cocktailkurkut voi puolittaa.

Pujota tikkuun ensin ylimmäksi jäävä raaka-aine ja viimeisenä pohjalle jäävä pala. Tikkuun mahtuu 2-4 palaa. Kokoa napposet houkuttelevasti vadille ja laita tarjolle!

Hyviä yhdistelmiä cocktailtikkuihin ovat:

 

juusto – viinirypäle - viinirypäle

juusto - meetvursti/salami - cocktailkurkku

juusto/kurkku – tomaatti - tomaatti

kurkku – paprika - tomaatti

meetvursti/salami - cocktailkurkku - paprika

Napposissa parasta on se, että niitä voi tehdä juuri niistä aineksista, joista itse pitää. Värikkäät kasvikset, suolainen juusto ja leikkeleet sekä makeat viinirypäleet tekevät vadista nopeasti kutsuvan ja juhlavan.

 

 

 

 

Kermaiset silakkarullat uunissa

Kun kerroin, että olen miettinyt tämän vuoden retroruokateemaan liittyen uunissa paistettavia silakkarullia, siitä seurasi aika paljon ihmettelyä. Silakkarullat eivät taida enää olla yleistä arkiruokaa. Jopa äitini oli unohtanut silakkarullien reseptin, eikä löytänyt arkistostaan kuin muutaman sinne päin ohjeen. Kun olin lapsi, äiti teki näitä aina kahdenlaisia: tomaattisia ja kermaisia.

Kaupassa oli tarjolla vain pieniä silakkafileitä (juuri sitä joulukalaan sopivaa kokoluokkaa) ja ajattelin jo ennakolta, että rullien teko voi olla työlästä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan silakoiden rullaaminen joutui nopeasti. Laitoin silakkarullien vuokaan vähän enemmän kastiketta, jotta silakan maku pehmenisi ja ruoasta tulisi mehevää.

Tarpeet:

600 g silakkafileitä (poista halutessasi saksilla selkäevä)

n. 1 tl suolaa

valkopippuria

mustapippuria

tuoretta tilliä

ruohosipulin varsia

Tarpeet kastike:

1 prk kermaviiliä

2 dl ruokakermaa

2–3 rkl sinappia

suolaa

valkopippuria

mustapippuria

sitruunamehua

päälle: tuoretta tilliä ja ruohosipulia

 

Teko-ohje: 

Laita silakat vieri viereen nahkapuoli alaspäin esim. leivinpaperin päälle. Mausta suolalla, pippureilla, tillillä ja ruohosipulilla. Rullaa silakat pyrstöpuoli edellä ja aseta rulla voideltuun uunivuokaan.

Sekoita kastikkeen ainekset yhteen ja  tarkasta maku maistamalla seosta. Valuta seos silakkarullien päälle. Paista noin 30-40 minuuttia 200 asteessa. Lisää päälle ruohosipulia ja tillinvarsia.

Tarjoile perunoiden, salaatin tai leivän kera! Silakkarullia voi syödä lämpimänä, mutta ne ovat hyviä myös kylmänä ruisleivän päällä.

Perinteiset leivitetyt porsaankyljykset

Soppasirkuksessa vietetään tänä vuonna retrovuotta, mikä tarkoittaa sitä, että kokkaan viisikymmenvuotisen elämäni varrelta tuttuja ruokia. Voin myös käyttää raaka-aineita, jotka ovat olleet aikanaan hittejä. Retrovuosi aloitettiin kiinankaalisalaatilla.

Nyt on vuorossa porsaan kyljykset. Muistan, kun äiti kävi T-market Keitaassa Pieksämäen ainoassa rullaportaallisessa tavaratalossa ostamassa 80-luvulla lihatiskiltä kyljyksiä. Niitä syötiin muistikuvani mukaan aika usein. Tuohon aikaan meillä oli aterialla perunaa joka päivä muodossa tai toisessa, eikä äiti ole vieläkään luopunut päivän potaatistaan. Kyljyksiä äiti ei kuulemma ole tehnyt enää pitkään aikaan.

Sain hyviä, muhkeita, possun kyljyksiä lihatiskiltä. Lihanuija taisi kadota edellisessä muutossa, joten nuijin kyljykset iskän häthätään puukalikasta veistämällä puunuijalla. Esineellä on oma tarinansa, sillä meillä unohtui kerran Sysmässä saarimökin avain matkasta ja äiti laittoi silloin ruokaa pihalla avotulella. Johonkin tarvittiin perunanuijaa, jonka iskä sitten veisti halkokalikasta. Samalla saimme puukolla vuollut puiset lastat, joilla ruoka syötiin. Mökiltä on paljon mukavia muistoja.

Tarpeet leivitetyt porsaan kyljykset

neljä luullista porsaan kyljystä (n. 800 g)

n. 2 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

valkopippuria

2 kananmunaa

n. 2 dl korppujauhoa

juoksevaa Oivariinia ja öljyä paistamiseen (tai voin ja öljyn seosta: voista tulee maku ja öljy kestää kuumuutta)

Teko-ohje:

Ota lihat huoneen lämpöön noin puoli tuntia ennen kokkausta. Nuiji kyljykset niin, että ne mureutuvat. Leivitykseen tarvitset kolme syvää lautasta:

1. Sekoita ensimmäiseen lautaseen vehnäjauhot, suola ja valkopippuri.

2. Riko toiseen lautaseen munien rakenne.

3. Laita kolmanteen lautaseen korppujauhot.

Leivitä kyljykset näin: kierittele liha ensin kauttaaltaan vehnäjauhoseoksessa, kasta sitten kananmunassa ja pyörittele lopuksi korppujauhoissa. 

Paista kyljykset pannulla rasvassa, kunnes pinta on kauniin kullanruskea ja rapea. Siirrä paistetut kyljykset uunivuokaan ja kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 20–30 minuuttia, kunnes liha on kypsää.

Tarjoile keitettyjen porkkanoiden, pakasteherneiden ja perunamuusin kanssa. Sitruunaviipale sopii kyljyksen kaveriksi erinomaisesti.

Katkarapu-kiinankaalisalaatti

Työkaverini kyseli minulta ideoita kiinankaalisalaattiin, jonka hän oli valmistamassa juhliin. Yllätyin kysymyksestä, sillä edellisestä kiinankaalikerrastani oli yli kaksikymmentä vuotta. Työkaverillani oli kuitenkin mielenkiintoisia ideoita salaattiin ja tämä resepti on niiden lopputulos. Salaatti oli niin hyvää, että kävimme viikon päästä ostamassa uuden kiinankaalin. Samalla tutustuin myös pikanuudeleihin, joita en ole myöskään aiemmin käyttänyt. Nekin olivat hyviä. Kiitokset Raisalle töihin ideoista ja vinkeistä!

Tämä vuosi on Soppasirkuksessa retrovuosi! Täytän tänä keväänä 50-vuotta ja haluan viettää juhlavuotta myös täällä blogissa. Suhtaudun retroiluun samaan tapaan kuin kokkailuun eli joustavasti. Retroa voi olla raaka-aine, valmistustapa tai resepti. 

Tarpeet:

1 pkt (90g) katkaravun makuisia pikanuudeleita

pieni kiinankaali 

200 g katkarapuja (sulatettuja)

1 suippopaprika 

1 pss (200 g) pakasteherneitä (sulatettuja)

puolikas kurkku

pieni punasipuli 

Salaatinkastike:

2 rkl sweet chili -kastiketta

1–2 rkl limemehua tai sitruunamehua

1 rkl öljyä 

1 tl soijaa 

Teko-ohje:

Suikaloi kiinankaali, pilko kurkku ja paprika sekä suikaloi punasipuli. Lohkoin nuudelipalan pienemmiksi paloiksi ennen keittämistä. Keitä nuudelit mausteineen pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta hyvin.

Sekoita isossa kulhossa kiinankaali, kurkku, paprika, punasipuli, herneet ja katkaravut. Lisää nuudelit joukkoon.

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kaada salaatin päälle. Kääntele varovasti.

Anna maustua jääkaapissa 10–20 minuuttia ja tarjoile.