Kahvipöydän voileivät

Järjestin vapaa-ajan palaverin, johon tein tarjottavaksi kahvin kanssa valmiita voileipiä. Näin mielessäni itseni koristelemassa herkullisia voileipiä kaikessa rauhassa, mutta totuus oli se, että tarjoilut kymmenelle hengelle piti toteuttaa puolessa tunnissa. Siinä ajassa sain voileivät tehtyä, mutta aikaa ei jäänyt enää hienoon asetteluun. Voikakkarit Tuppervaaraan ja kokoukseen!

Soppasirkuksen retrovuoteen kahvipöydän voileivät sopivat hyvin. Lapsuudessani voileipiä tarjottiin monessa paikassa ja vaihtelevissa yhteyksissä. Yllätysvieraita ja kutsuvieraita kestittiin äidin tekemillä herkullisilla voileivillä.

Ihmiset toivovat usein kahvipöytään suolaista, ja voileipätarjoilu on helppo järjestää. Valmiit voileivät sopivat niin kokoukseen, juhliin kuin kahvivieraillekin. Jos koristelu tuntuu haastavalta, voi tehdä tarjolle pieniä sämpylöitä ja laittaa sämpylän kannen kiinni!

Tarpeet

Kahvipöytään varataan yleensä noin kolme pientä voileipää per syöjä. Teko-ohjeen alla on ehdotuksia erilaisista makuyhdistelmistä.

Leipää:

ruisleipää, paahdettua tai paahtamatonta paahtoleipää, hapanjuurileipää, voileipäkeksejä, patonkia, pikkurieskoja tai karjalanpiirakoita

Levitettä voiteluun:

tuorejuustoa, voita, margariinia, majoneesia, voileipäpikkelssiä, pestoa, hummusta tai munavoita

Leivänpäällisiä:

leikkeleitä, maksamakkaraa, juustoviipaleita, kalaa, lihapullia, katkarapuja, kasviksia, kananmunaa tai muita mieleisiä päällisiä

Koristeita:

yrttejä, syötäviä kukkia, pikkelöityä sipulia ja kasviksia

Teko-ohje

Voitele leipäviipaleet ja lisää valitsemasi päälliset. Viimeistele voileivät yrteillä, kasviksilla tai syötävillä kukilla.

Tässä ehdotuksia yhdistelmistä:

• leipä + tuorejuusto + salaatinlehti + kinkkuleike + tomaatti + basilika/sipulinvarsi
• leipä + margariini + salaatinlehti + juusto + ohuet kurkkuviipaleet
• leipä + tuorejuusto + salaatinlehti + maksamakkara + suolakurkku + persilja
• leipä + voi + salaatinlehti + graavilohi + keitetty kananmuna + tilli
• leipä + paksu kerros hummusta + ohuet kurkkuviipaleet + sileälehtinen persilja

Vinkit:

Saat maksamakkarasta nättejä, tasakokoisia siivuja leikkaamalla maksamakkarasta noin kananmunan kokoisen palan ja laittamalla sen kananmunaleikkuriin.

Salaatinlehden sijasta voit sujauttaa leivän päälle basilikanlehtiä tai sileälehtistä persiljaa.

Voitele leipä reunoja myöten, jotta kosteat täytteet eivät pehmennä leipää liian nopeasti.

Jos teet voileivät etukäteen, peitä ne tiiviisti kelmulla ja säilytä jääkaapissa tarjoiluun asti.

Raparperi-vaniljakerroskiisseli

Muistatteko ne lapsuuden kesät, kun äidin kasvimaan raparperinvarret alkoivat olla mitoissaan? Ne olivat monikäyttöisiä, valtavien lehtien alta löytyi onkimatoja ja varsilla pystyi miekkailemaan kavereiden kanssa. Muistan myös kilpailleeni naapurien lasten kanssa siitä, kuka pystyi syömään raparperia raakana eniten. Ei kukaan. Niin kirpeitä ne olivat, että ensimmäinen puraisu jäi muistiin ikiajoiksi.

On raparperia myös syöty: perinteinen piirakka ja raparperisima sekä kuppikakut ovat aina hyviä vaihtoehtoja. Tällä kertaa tein kerroskiisseliä, jossa raikas raparperi ja pehmeä vaniljakiisseli kohtaavat. Käytin raparperikiisselissä mansikkamehua pohjana tuomassa makua ja väriä. Jos pihallasi kasvaa sitruunamelissaa, nappaa sitä kiisselin päälle, on hyvää!

Raparperikiisseli tarpeet:

4 dl mansikkamehua (käytin Juustoportin mansikkamehua)

4 dl raparperinpaloja

½ dl sokeria

2 rkl perunajauhoja

½ dl kylmää vettä

Vaniljakiisseli tarpeet:

4 dl maitoa (käytin punaista Kiehu-maitoa)

2 rkl sokeria

2 rkl perunajauhoja

½ tl vanilliinisokeria

1 kananmunan keltuainen

Lisäksi pinnalle sokeria

Koristeeksi mansikkaa, sitruunamelissan lehtiä, syötäviä kukkia tai keksimurua

Teko-ohje: 

Irrota raparperin varsista kuori ohuelti tarvittaessa ja leikkaa varret noin sentin paloiksi.

Valmista raparperikiisseli: Kiehauta mansikkamehu kattilassa ja lisää raparperinpalat sekä sokeri. Keitä hiljakseen, kunnes raparperi pehmenee. Sekoita perunajauhot kylmään veteen esim. juomalasissa. Nosta kattila liedeltä ja kaada perunajauhoseos ohuena nauhana raparperi-mansikkaliemeen koko ajan sekoittaen. Nosta kattila takaisin liedelle ja kuumenna, kunnes kiisseli pulpahtaa. Siirrä kiisseli syrjään jäähtymään äläkä sekoita sitä enää. Ripottele kiisselin pinnalle sokeria.

Valmista vaniljakiisseli: Sekoita kattilassa kylmä maito, sokeri, kananmunan keltuiainen ja perunajauhot. Kuumenna keskilämmöllä koko ajan pohjaa myöten sekoittaen, kunnes kiisseli sakenee ja pulpahtaa. Ota kattila pois liedeltä ja lisää vanilliinisokeri. Sekoita vielä kerran ja anna jäähtyä.

Kaada kiisselit tarjoilukulhoihin joko kerroksittain tai vierekkäin. Ripottele pinnalle hieman sokeria kuortumisen estämiseksi. Anna jäähtyä ennen tarjoilua ja koristele haluamallasi tavalla.

Mökkiläisen pyttipannu

Olen ollut saarimökkeilijä jo pienestä lapsesta saakka. Retrovuoden ja saarikauden avauksen kunniaksi ajattelin esitellä perinteistä mökkiruokaa. Meillä se tarkoittaa useimmiten jotain improvisoitua sörsselssöniä, jota voi fiinimmin kuvata pyttipannuksi eli pieniä paloja pannulla. Mökkiläisen pyttipannu on helppo mökkiruoka, johon voi käyttää hyvin säilyviä vihanneksia, makkaraa, halloumia, kananmunia tai muita mökkikeittiöstä löytyviä aineksia.

Tein erillisen kirjoituksen saarimökkeilijän kokkailuvinkeistä eli siitä, miten pärjää, kun jääkaappitilaa on vähän ja kaupassa käydään harvoin. Reseptinä olevan pyttipannun voi tehdä myös muista käsillä olevista raaka-aineista. Ainesten määrä sovitetaan ruokailijoiden määrään. Mökkiläinen kokkaa koko satsin samalla paistinpannulla, fiinimpi paistaa halloumin ja kananmunat erikseen.

Vinkki, jos käytät mökillä kertakäyttöisiä astioita, Ikean pienet ja edulliset tarjottimet tuovat niille hyvää ryhtiä.

Tarpeet (voi korvata sillä, mitä kaapista löytyy):

kesäkurpitsa

tuoreita herkkusieniä

paprika

sipulia ja valkosipulia

öljyä 

sitruunamehua

mausteista makkaraa, kananmunaa, halloumia tai jotain näistä

suolaa, pippuria, oreganoa/pizzamaustetta

Teko-ohje:

Pilko pestyt kasvikset pieniksi paloiksi. Pyörittele ne öljyssä ja mausta. Pilko makkara ja halloumi pieniksi paloiksi.

Ruskista ensin makkarat ja lisää sitten kasvikset pannulle. Kun kasvikset alkavat olla melkein kypsiä, lisää halloumi ja anna sen saada hieman väriä. Lopuksi tee pannulle tilaa kananmunille ja paista ne kypsiksi. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

Kokkailua saaressa mökillä - mökkiläisen vinkkilista

Soppasirkuksessa on retrovuosi, jossa luotaan viisikymmenvuotisen elämäni kokkailuja. Jo pikkutytöstä asti olen saarimökkeillyt: ensin Sysmässä Päijänteellä ja nyt jo yli kaksikymmentä vuotta Vehmersalmella Suvasveden upeissa järvimaisemissa.

Meillä on perinteinen kesämökki. Siellä ei ole kovinkaan paljon mukavuuksia ja mm. juomavesi tuodaan saareen veneellä ja jääkaappikin on pienimmästä päästä. Parhaimmillaan olemme olleet saaressa viikon putkeen ilman kaupassakäyntiä. Kokosin tähän kirjoitukseen vinkkejä siitä, miten meidän ruokahuolto on sujunut saarimökillä. Näitä vinkkejä voi soveltaa myös muihin samankaltaisiin tilanteisiin esim. autolomalla tai retkillä.

Saaressa eletään luonnon helmassa. Meillä on puhdas ja kalaisa järvi, sienestys- ja marjastusmaat aivan vieressä. Mökkipihassa on pieni kasvimaa ja hortaa löytyy lähiluonnosta. Mökillä kannattaa pitää silmät auki ja napata syötäväksi sitä, mitä on luonnossa tuoreena tarjolla.

Saarimökkeilijän ruokahuollon pullonkaula on yleensä jääkaappitilan riittävyys. Ateriat täytyy miettiä pitkälti jääkaapin ehdoilla ja myös jääkaappiin menevät raaka-aineet täytyy suunnitella niin, etteivät ne vie liikaa tilaa. Mieti, voisiko jonkin tuotteen korvata huoneenlämmössä säilyvällä vaihtoehdolla. Esimerkiksi maitoa, täysmehua ja fetajuustoa muistuttavaa salaattijuustoa saa avaamattomana huoneenlämmössä säilyvänä versiona. Ruokaa kannattaa laittaa niin, ettei jämiä tarvitse säilöä. Jos jotain kuitenkin jää yli, muovipussi on usein jääkaappiystävällisin säilytysvaihtoehto, koska se vie vähemmän tilaa kuin rasia.

Jääkaapin vuoksi täytyy myös joskus miettiä, missä järjestyksessä ruokia syödään. Monesti ensimmäisenä päivänä grillaamme palvelutiskistä ostettua pihvilihaa, lohta tai laitamme possun ribsit BBQ Smokeriin. Ne eivät säily kauaa kotijääkaapissakaan ja ribsit ovat pienessä jääkaapissa todella hankalat säilyttää. Järjestelen ateriat myös niin, että kaikista tilaa vievimmät raaka-aineet käytetään ensin. Tällöin tilaa vapautuu esimerkiksi avaamattomana huoneenlämmössä säilytetylle kahvimaidolle tai osittain käytetyille vihanneksille.

Jääkaappiin kannattaa varata myös sellaisia tuotteita, jotka ovat monikäyttöisiä. Esimerkiksi tuorejuustoa voi käyttää leivänpäällisenä, grillauksessa tai kastikkeissa. Kermaviilistä saa tehtyä raikkaan kastikkeen salaattiin tai grilliruoalle, ja sen voi käyttää myös leivonnassa.

Jääkaappitavaroiden lisäksi saarikokkailua täydentävät vihannekset, salaatit ja yrtit. Näistä tomaatit, kesäkurpitsa, sipulit (kesäsipulin varsineen laitan jääkaappiin) ja paprika säilyvät huoneenlämmössä, jos niiden kuori on ehjä. Salaatit ja yrtit ostan juurineen ja laitan ne esim. isoon kattilaan, jossa niille on helppo antaa vettä ja ne yleensä säilyvät muutaman päivän hyvänä. Myös moni hedelmä säilyy muutaman päivän huoneenlämmössä. Vihannekset ja hedelmät kannattaa pestä valmiiksi jo kotona.

Huoneenlämmössä säilytettävät kuiva-aineet ja säilykkeet tuovat makua ja monipuolisuutta saariruokailuun. Meillä on kuiva-ainekaapissa aina vehnäjauhoja, kaurahiutaleita, tonnikalaa, tomaattimurskaa, sokeria ja pastaa. Näitä perusasioita täydennämme monikäyttöisillä raaka-aineilla kuten salsalla, aurinkokuivatuilla tomaateilla, maustekurkuilla, papusäilykkeillä ja hapankorpuilla. Kananmunat ovat monikäyttöisiä ja huoneenlämmössä säilyviä. Yleensä vielä herkuttelua varten on varattu valmis ”lisää vain vesi” -lettujauhoseos tai kakkupohja. Kahvia ja kaakaota on kaapissa aina.

Lopuksi vielä avaan meidän maustekaappia. Suola ja mustapippuri lienee se perussetti, joka löytyy joka mökistä, mutta itse lisäisin näihin ainakin pizzamaustetta ja jonkun hyvän rubin grillaukseen. Me tykkäämme itse marinoida ja maustaa, joten meillä mausteita on sen mukaisesti. Kokonaiset mausteet säilyvät paremmin kuin jauhetut. Mieti, voitko ottaa kotoa maustepussien/-purkkien loppuja mökille. Öljyä ja jotain etikkaa on hyvä olla kaapissa myös. Leivonnan vuoksi leivinjauhe, sooda ja vaniljasokeri ovat paikallaan.

Hyvä, maukas ja raikas ruoka tekee saarimökkeilystä vielä vähän mukavampaa.

Napposet eli cocktailpalat tikuissa

Napposet ovat herkkupaloja! Meillä äiti teki niitä meidän lasten syntymäpäiville, ja ne olivat 70-luvulla oikeaa herkkua niin aikuisille kuin lapsillekin. Lisäksi ne ovat myös hauskan näköisiä tarjottavia.

Sittemmin olen nähnyt, että napposten tikkuja kiinnitetään hedelmiin kuten meloneihin. Meillä ne on aina tarjoiltu vadilta. Sen vuoksi napposen pohjana täytyy olla jotain tukevaa, tikussa pysyvää ja sellaista, minkä voi leikata selkeäreunaisiksi paloiksi: juustoa, kinkkua, meetwurstia tai vaikkapa ruisleipää.

Tarpeet:

Juustoa, esim. mustaleima emmentalia

Meetvurstia/salamia tai palvikinkkua

Erivärisiä paprikoita

Erivärisiä kirsikkatomaatteja

Cocktailkurkkuja (ovat jämäkämpiä tikussa kuin maustekurkut)

Kurkkua

Viinirypäleitä

Cocktailtikkuja

 

Napposiin sopivat myös pienet mozzarellapallot, lihapullat, juustoleipä/leipäjuusto, prinssinakit, hunaja- tai verkkomeloni, leipäpalat, ilmakuivattu kinkku ja oliivit.

 

Teko-ohje:

Huuhtele ja kuivaa vihannekset. Paloittele raaka-aineet noin 1 cm kokoisiksi paloiksi, Cocktailkurkut voi puolittaa.

Pujota tikkuun ensin ylimmäksi jäävä raaka-aine ja viimeisenä pohjalle jäävä pala. Tikkuun mahtuu 2-4 palaa. Kokoa napposet houkuttelevasti vadille ja laita tarjolle!

Hyviä yhdistelmiä cocktailtikkuihin ovat:

 

juusto – viinirypäle - viinirypäle

juusto - meetvursti/salami - cocktailkurkku

juusto/kurkku – tomaatti - tomaatti

kurkku – paprika - tomaatti

meetvursti/salami - cocktailkurkku - paprika

Napposissa parasta on se, että niitä voi tehdä juuri niistä aineksista, joista itse pitää. Värikkäät kasvikset, suolainen juusto ja leikkeleet sekä makeat viinirypäleet tekevät vadista nopeasti kutsuvan ja juhlavan.

 

 

 

 

Kermaiset silakkarullat uunissa

Kun kerroin, että olen miettinyt tämän vuoden retroruokateemaan liittyen uunissa paistettavia silakkarullia, siitä seurasi aika paljon ihmettelyä. Silakkarullat eivät taida enää olla yleistä arkiruokaa. Jopa äitini oli unohtanut silakkarullien reseptin, eikä löytänyt arkistostaan kuin muutaman sinne päin ohjeen. Kun olin lapsi, äiti teki näitä aina kahdenlaisia: tomaattisia ja kermaisia.

Kaupassa oli tarjolla vain pieniä silakkafileitä (juuri sitä joulukalaan sopivaa kokoluokkaa) ja ajattelin jo ennakolta, että rullien teko voi olla työlästä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan silakoiden rullaaminen joutui nopeasti. Laitoin silakkarullien vuokaan vähän enemmän kastiketta, jotta silakan maku pehmenisi ja ruoasta tulisi mehevää.

Tarpeet:

600 g silakkafileitä (poista halutessasi saksilla selkäevä)

n. 1 tl suolaa

valkopippuria

mustapippuria

tuoretta tilliä

ruohosipulin varsia

Tarpeet kastike:

1 prk kermaviiliä

2 dl ruokakermaa

2–3 rkl sinappia

suolaa

valkopippuria

mustapippuria

sitruunamehua

päälle: tuoretta tilliä ja ruohosipulia

 

Teko-ohje: 

Laita silakat vieri viereen nahkapuoli alaspäin esim. leivinpaperin päälle. Mausta suolalla, pippureilla, tillillä ja ruohosipulilla. Rullaa silakat pyrstöpuoli edellä ja aseta rulla voideltuun uunivuokaan.

Sekoita kastikkeen ainekset yhteen ja  tarkasta maku maistamalla seosta. Valuta seos silakkarullien päälle. Paista noin 30-40 minuuttia 200 asteessa. Lisää päälle ruohosipulia ja tillinvarsia.

Tarjoile perunoiden, salaatin tai leivän kera! Silakkarullia voi syödä lämpimänä, mutta ne ovat hyviä myös kylmänä ruisleivän päällä.

Perinteiset leivitetyt porsaankyljykset

Soppasirkuksessa vietetään tänä vuonna retrovuotta, mikä tarkoittaa sitä, että kokkaan viisikymmenvuotisen elämäni varrelta tuttuja ruokia. Voin myös käyttää raaka-aineita, jotka ovat olleet aikanaan hittejä. Retrovuosi aloitettiin kiinankaalisalaatilla.

Nyt on vuorossa porsaan kyljykset. Muistan, kun äiti kävi T-market Keitaassa Pieksämäen ainoassa rullaportaallisessa tavaratalossa ostamassa 80-luvulla lihatiskiltä kyljyksiä. Niitä syötiin muistikuvani mukaan aika usein. Tuohon aikaan meillä oli aterialla perunaa joka päivä muodossa tai toisessa, eikä äiti ole vieläkään luopunut päivän potaatistaan. Kyljyksiä äiti ei kuulemma ole tehnyt enää pitkään aikaan.

Sain hyviä, muhkeita, possun kyljyksiä lihatiskiltä. Lihanuija taisi kadota edellisessä muutossa, joten nuijin kyljykset iskän häthätään puukalikasta veistämällä puunuijalla. Esineellä on oma tarinansa, sillä meillä unohtui kerran Sysmässä saarimökin avain matkasta ja äiti laittoi silloin ruokaa pihalla avotulella. Johonkin tarvittiin perunanuijaa, jonka iskä sitten veisti halkokalikasta. Samalla saimme puukolla vuollut puiset lastat, joilla ruoka syötiin. Mökiltä on paljon mukavia muistoja.

Tarpeet leivitetyt porsaan kyljykset

neljä luullista porsaan kyljystä (n. 800 g)

n. 2 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

valkopippuria

2 kananmunaa

n. 2 dl korppujauhoa

juoksevaa Oivariinia ja öljyä paistamiseen (tai voin ja öljyn seosta: voista tulee maku ja öljy kestää kuumuutta)

Teko-ohje:

Ota lihat huoneen lämpöön noin puoli tuntia ennen kokkausta. Nuiji kyljykset niin, että ne mureutuvat. Leivitykseen tarvitset kolme syvää lautasta:

1. Sekoita ensimmäiseen lautaseen vehnäjauhot, suola ja valkopippuri.

2. Riko toiseen lautaseen munien rakenne.

3. Laita kolmanteen lautaseen korppujauhot.

Leivitä kyljykset näin: kierittele liha ensin kauttaaltaan vehnäjauhoseoksessa, kasta sitten kananmunassa ja pyörittele lopuksi korppujauhoissa. 

Paista kyljykset pannulla rasvassa, kunnes pinta on kauniin kullanruskea ja rapea. Siirrä paistetut kyljykset uunivuokaan ja kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 20–30 minuuttia, kunnes liha on kypsää.

Tarjoile keitettyjen porkkanoiden, pakasteherneiden ja perunamuusin kanssa. Sitruunaviipale sopii kyljyksen kaveriksi erinomaisesti.