Mansikkajuustokakku eli Mansikkatorttu ilman uunia

Mansikat eivät onneksi vielä ole loppuneet! Löysin lomareissun tuliaisena tuomastani ruotsalaisesta Allt om Mat -lehdestä mansikkatortun ohjeen, josta lähdin tuunaamaan omanmakuista juustokakkua. Ohje oli heinäkuun numeron viimeisillä sivuilla nimellä Jordgubbsdröm.

Liivatehommat eivät ole suosikkejani, jotenkin pelkään aina, että hyytelöt lässähtävät heti, kun muotin ottaa pois. Tähän ohjeeseen vielä kehoitettiin laittamaan minusta melko vähän liivatetta. Torttu pysyi kuitenkin koossa, eikä siitä tullut liialla liivatteella kumipallomaista teosta. Jämäkämmän rakenteen saat lisäämällä täytteeseen neljännen liivatelehden. Appelsiinituorejuuston maku tuli selvästi esiin täytteestä ja jos se tuntuu liian eksoottiselta voi vallan hyvin käyttää maustamatonta tuorejuustoa joko kokonaan tai osittain.

Omassa tekeleessäni hötkyilin päällyksen kanssa ja lisäsin mehukiilteen liian aikaisin täytteen päälle ja kiille oli liian juoksevaa. Se lähti sekoittumaan täytteen kanssa, eikä ollut niin nätti kuin olisi voinut olla. Tässäpä syy myöskin siihen, etten saanut tortusta kelvollista kuvaa aikaiseksi. On tärkeää, että täyte on saanut hyytyä kunnolla ja päällyskerros ehtii jäähtyä ja hyytyä kiisselimäisen paksuksi ennen levitystä.

Onko kenelläkään vinkkiä siihen, miten saisi leivinpaperivuorauksen tehtyä sievästi vuoan ympärille? Niitä kalvoja toki on, mutta jos löytyisi joku ratkaisu tällaiselle sunnuntaileipojalle?

Tarpeet pohja:

75 g voita
200 g digestive keksejä
75 g tummaa suklaata
ripaus suolaa (jos voissa on jo suolaa, ei sitä tarvitse lisätä)

Tarpeet täyte:

200 g mansikoita
3 liivatelehteä (4 jos haluat jämäkämmän tortun)
400 g appelsiinituorejuustoa
2 dl kevyt ranskankermaa
2 dl sokeria
1 teelusikka vaniljasokeria

Tarpeet päällys:

2 liivatelehteä
1,5 dl vettä
0,5 dl mansikkamehua tiivisteestä
300 g mansikoita

Teko-ohje:

Pohja: Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Murskaa keksit ja suklaa monitoimikoneella (tai sulje keksit muovipussiin ja ajele kaulimella päältä ja raasta suklaa  hienoksi keksimurujen joukkoon). Sekoita keksimurut, sulkaaraaste ja voi keskenään. Painele muruseos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin muiden työvaiheiden ajaksi.


Juustotäyte: Soseuta mansikat sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Laita liivatelehdet veteen noin viideksi minuutiksi. Sekoita tuorejuusto, kevytranskankerma ja sokerit keskenään. Kuumenna kattilassa pieni osa mansikkasosetta (noin kolme ruokalusikallista). Puristele liivatteista ylimääräinen vesi pois ja lisää ne kuumaan soseeseen ja sekoita. Ota kattila liedeltä ja sekoita loput mansikkasoseesta liivateseoksen kanssa yhteen. Lisää mansikkasose juustoseokseen hyvin sekoittaen. Lisää täyte pohjan päälle ja anna hyytyä yön yli.

Päällys: Laita liivatelehdet kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Lämmitä pieni osa vettä kattilassa. Puristele liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja lisää ne kuumaan veteen, sekoita. Ota kattila pois hellalta ja lisää loppu vedestä ja mehutiiviste. Anna seoksen olla huoneenlämmössä, kunnes se sakenee kiisselin paksuiseksi. Viipaloi mansikat ja laita ne täytteen päälle nätisti. Valuta päällysteseos varovasti kakun pinnalle ja anna hyytyä jääkaapissa noin pari tuntia.

Rundreise Teil 3 Bodensee ja Basel

Meillä oli muutama päivä aikaa seikkailla Schwarzwaldin lähiympäristössä. Ihan summan mutikassa tehty päätös pysyä jokunen päivä loman keskivaiheilla samassa majapaikassa oli onnistunut. Jos jossain reissumme kohteessa kannatti olla pitempään niin nimenomaan Schwarzwaldissa kannatti.

Pitkien päivämatkojen jälkeen oli aika tehdä lyhyempiä päiväretkiä. Valikoimme retkikohteeksi Bodenseen ja Baselin eläintarhan. Bodensee eli Bodenjärvi sijaitsee Saksan, Sveitsin ja Itävallan rajalla. Matkaoppaat ja kohteessa näkyneet julisteet lupasivat Alppien siluetin näkyvän, mutta sumuisena reissupäivänä se jäi vain haaveeksi. Bodenseellä olisi ollut nähtävää enemmänkin, mutta valitsimme Autoliiton oppaan avulla kohteeksi Meersburgin järven pohjoisrannalta. Opaskirja lupasi paikan olevan yksi alueen suosituimmista ja turisteja oli paljon. Meitä oli jo aamulla paljon ja iltaa kohti väkimäärä vain lisääntyi. Saavuimme onneksi sen verran ajoissa, että saimme parkkipaikan läheltä kävelykatuja.

Meersburg jakaantuu ylä- ja alakaupunkiin. Alakaupungissa oli paljon kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Yläkaupungista löytyi niiden lisäksi uusi ja vanha linna. Ylä- ja alakaupungin välissä oli jyrkkiä portaita tai kapeita kujia, jotka yhdistivät kaupunginosat toisiinsa sekä viinitarhoja. Bodenseen pohjoisosa on viininviljelylle otollinen. Jos nyt sattuu omistamaan linnan, miksei laittaisi pihamalle viinitarhaa. Jyrkässä rinteessä ei muuta olisikaan niin helppo kasvattaa.

Lähdimme alakaupungista yläkaupunkiin portaita pitkin. Minua huimasi jo mäen juurella ajatus korkealle kapuamisesta, korkeat paikat eivät sovi minulle. Reitti oli kuitenkin tehty siten, ettei siinä korkeanpaikankammoiselle ollut vaikea kulkea. Puusto portaikon vieressä oli niin tuuheaa, että tuntui kuin puistossa olisi kävellyt. Kuntohan siinä nousussa loppui, mutta mäen päälle päästiin. Ostimme liput ja lähdimme linnakierrokselle yhteen Saksan vanhimmista linnoista.Meitä huvitti ajatus siitä, että aikoinaan Hakkapeliitat olivat jääneet linnan muurien ulkopuolelle ja nyt me valloitimme linnan maksua vastaan.

Linnassa kuljettiin ennalta määrättyä reittiä pitkin ja saimme kartan, jolla pystyimme hahmottamaan tilojen käyttötarkoitusta paremmin. Kierros olikin mielenkiitoinen: linnassa oli työnäytöksiä ja soittoa ja muutakin elämää. Saimme miekkailuoppia, näimme kirjurin ja harpunsoittajan. Myös Bodenseelle aukeavat maisemat sekä linnan pieni puutarha olivat mieleenpainuvat.

Pasta carbonara - jäätelöstä!

Linnakierroksen jälkeen kävimme kiertelemässä ylä-ja alakaupungin kujilla ja poikkesimme myös muutamaan turistikauppaan. Meitä oli alkanut kiinnostamaan käkikellon hankinta ja kartoitimme valikoimaa ja hintatasoa. Kävimme myös hyvin tylsässä viinimuseossa katsomassa isoa viinitynnyriä. Ihmettelimme, miksi Autoliiton opas erikseen suositteli museota, meitä se ei liiemmin kiinnostanut. Jalkaisin vietetyn päivän jälkeen tuntui taas hyvältä ajatukselta istahtaa auton penkille ja jatkaa matkaa viinitarhojen läpi majapaikkaamme.

Baselin eläintarha

Akvaarioharrastuksemme vie meidät monesti reissuillamme eläintarhoihin, mutta tällä kertaa lähdimme virtahepojen perässä Sveitsiin Baselin eläintarhaan. Aivan päivän aluksi poikkesimme ostamaan matkamuistoksi käkikellon Tribergistä ja jatkoimme matkaa sieltä kohti Sveitsiä. Onneksi navigaattorimme tunsi myös pikkutiet, sillä reittimme meni todella pieniä kärrypolkuja pitkin eteenpäin. Toivoimme, ettei kapealla tiellä tulisi vastaantulijoita, eikä tie ollutkaan vilkasliikenteinen. Muutamien kilometrien päästä pääsimme isommalle tielle ja turistibussejakin ja -palveluita alkoi taas näkyä. Lopulta matka jatkui ruuhkaista moottoritietä pitkin. Sveitsin rajalla luulimme joutuvamme rajamuodollisuuksiin, mutta kyse olikin moottoritiemaksun perimisestä. Meidän kohdalla kyse oli jo enemmänkin ryöstöstä, sillä maksu oli lähemmäs 40 euroa ja kulkisimme moottoritietä vain muutamia kilometrejä. Olimme maksusta niin häkeltyneitä, ettemme hoksanneet kysyä, olisiko ollut jotain muuta reittiä tai vaihtoehtoa. Autollani saa ajaa tämän vuoden ilmaiseksi Sveitsissä. Liput eläintarhaan olivat onneksi kohtuuhintaiset ja pysäköintikin oli melko edullista.

Olimme ottaneet edellisenä iltana selvää Baselin eläntarhan lajistosta ja virtahepojen lisäksi pääsisimme moikkaammaan sarvikuonoja, kirahveja ja norsuja. Odotimme myös apinoiden näkemistä, niiden touhuja kun olisi hauska seurata. Ensimmäiseksi kävimme kuitenkin katsomassa eläintarhan akvaario-osaston. Se ei ollut missään tapauksessa huono, mutta minusta ei myöskään erityisen hieno. Arviooni saattaa vaikuttaa se, että tämän vuoden puolella vierailimme todella hienossa Dallas aquariumissa.  Mainitsemisen arvoista on se, että kivikaloja oli esillä. Niitä näkee yleensä harvemmin.

Seuraavana suuntasimme kohti virtahepoja, jotka olivat parhaillaan uimassa. Eläinten koosta ei oikein saanut selvää, mutta kovaa tuhinaa ne pitivät. Katselua haittasi jonkin verran heinät ja kaislat, joiden katveeseen eläimet jäivät. Tarha olisikin kaivannut puutarhurin otetta myös monen muun aitauksen kohdalla. Kunhan löysi pusikon seasta raon, eläimet olivat hyvällä katseluetäisyydellä. Apinatarhat olivat vaatimattomat, mutta norsuja, savikuonoja ja leijonia oli enemmän. Satuimme vielä ruoka-aikaan paikalle, joten näkemistä pusikon katveesta riitti. Papukaijatalo oli hieno, kun linnut olivat siellä vapaana ja niiden väriloistoa pääsi ihailemaan. Haikarakin nähtiin pesimässä!

Eläintarhakierroksen päätteeksi kävimme nopeasti jäätelöllä ja jatkoimme matkaa kohti Saksaa ja Schwarzwaldia. Kuljimme nyt eri reittiä kuin menomatkalla ja matkan varrella oli tarkoitus päästä maistamaan Schwarzwaldin kakkua ja käydä syömässä. Kakkupalan hankinta ei ollutkaan piece of cake, vaan sen perässä piti käydä useammassa kahvilassa, kunnes tärppäsi. Ruokailu ei myöskään onnistunut helposti, sillä ravintolat pitivät oviaan kiinni maanantaisin tai ainakin sulkivat normaalia aikaisemmin. Saimme kuitenkin pienen kiertelyn jälkeen järjestettyä mainiot schnitzelit kyläravintolasta.

Schwarzwaldin tummat metsät, serpentiinitiet ja käkikellot oli aika jättää taakse ja aloittaa kotimatka. Vaikka auton keula käännettiin pohjoista kohti, oli vielä edessä reilun kahden tuhannen kilometrin ja useamman päivän taival. Niistä jatkan seuraavassa osassa.

Mansikkaleivokset - marjatartaletit

Kävimme kultani kanssa yhtenä kesäiltana Parikan marjatilalla poimimassa luomumansikoita. Tänä vuonna urakka olikin kova, sillä helle oli kypsyttänyt mansikoita nopealla vauhdilla ja poisheitettävää marjaa oli tavanomaista enemmän. Sitkeällä yrittämisellä saimme kuitenkin kerätyksi riittävän määrän mansikoita pakkaseen ja ostimme vielä täydennykseksi yhden laatikollisen lisää valmiiksi poimittuja.

Kaikkine perkaamisineen mansikkasouvissa meni koko ilta ja palkinnoksi lupasin jo pellolla jotain mansikkaherkkua. Koska kesän paras mansikkatorttu on jo tehty, piti keksiä jotain muuta. Tein pieniä mansikkaleivoksia, joista ei tullut ihan niin (äkki)makeita, kun toivoin, mutta sieviä ja hyvänmakuisia niistä tuli. Eikä minun sokerihiirenkään tarvinnut ripotella pinnalle pölysokeria :) Samalla reseptillä onnistuu leivokset myös muista marjoista!

Pohjan ohje on Dansukkerilta ja vaniljakreemin nappasin Makuja.fi sivustolta

Tarpeet pohja:

2 dl vehnäjauhoja
100 g voita tai margariinia
1 rkl Ruokokidesokeria
1 kananmuna

Tarpeet vaniljakreemi:

2 dl kermaa
1 munankeltuaista
0,5 rkl kidesokeria
1 rkl maizenaa
0,5 rkl vaniljasokeria

Pinnalle runsaasti mansikoita ja muutama mintunlehti

Teko-ohje pohja:

Sekoita keskenään vehnäjauhot, margariini, ruokokidesokeri ja kananmuna. Painele taikina pieniin annosvuokiin (tai esim. kahvikuppien uuninkestäville asettilautasille). Pane vuoat jääkaappiin puoleksi tunniksi. Paista torttupohjia 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä.

Teko-ohje kreemi:

Sekoita kerma, keltuainen, sokeri ja maizena paksupohjaisessa kattilassa. Keitä miedolla lämmöllä paksuksi, ilmavaksi kreemiksi, vatkaa koko ajan voimakkaasti pohjaa kohti. Jäähdytä kreemi ja mausta vaniljasokerilla.

Täytä tarteletit kreemillä. Viipaloi/puolita mansikat ja asettele ne kreemin päälle. Koristele mintunlehdillä.

Ryynrieskoo

Kotona meillä tehtiin ryynirieska yleensä piimään, mutta löysin Riitta Pohjanluoman toimittamasta Perinnemakuja maakunnista -kirjasta savolaisen ryynrieskan, joka tehdään keittämällä puuron kautta. Täytyypä kotopuolessa kysellä, mikä se on kaikkein savolaisin tapa tätä valmistaa: liottamalla suurimoita piimässä vai näin puuron kautta?

Kun ryynirieskan tekee ilman piimää, maku on pehmeämpi. Tämän kanssa sopisi kunnon luomumunista tehty munavoi!

Tarpeet:

2 dl vettä
150 g ohrasuurimoita
1 l maitoa
100 g kaurahiutaleita
3 munaa
0,5 rkl suolaa

Teko-ohje:

Kiehauta vesi, lisää ohrasuurimot ja keitä, kunnes vesi on imeytynyt suurimoihin. Lisää maito ja hauduta puuroksi.

Sekoita jäähtyneeseen ohrapuuroon suola, kaurahiutaleet ja munat. Levitä taikina leivinpaperille pellille noin sentin paksuiseksi kerrokseksi. Paista uunissa 225 asteessa, kunnes pinta saa väriä ja rieska kypsyy.

Leikkaa rieska neliöiksi tai kolmioiksi hieman jäähtyneenä.

Rundreise Teil 2: Harzista Schwarzwaldiin

Toisen reissupäivän aamuna heräsimme raikkaaseen vuoristoilmaan ja aurinkoiseen keliin (katso, miten tänne päädyttiin tästä). Aamut ovat valkeita myös Euroopassa ja harvassa majapaikassamme oli pimentävät verhot. Pääsimme siis aikaisin liikenteeseen. Tarkoitus oli ajella hetki ja löytää jokin aamupalapaikka matkan varrelta. Navigaattorista valitsimme ehdotettua pitemmän reitin ja pääsimmekin taas serpentiiniteille ajelemaan. Luulimme, että olemme jo laskeutuneet tarpeeksi ja olisimme pohjalla, kun reitin varrella rupesi näkymään järvimaisemia. Kyse olikin vesipadosta, joten matkaa alaspäin oli vielä edessä. Vesipato tarjosi kuitenkin mukavan pysähdyspaikan ja päivän ensimmäisen jalkautumisen maastoon.



Osterode

Muutaman kilometrin päästä padolta löytyi ensimmäinen isompi kylä. Meillä oli aamupala syömättä ja taas pysähdyttiin, Osterodeen. Kaupungissa oli markkinapäivä ja hulina sen mukainen. Löysimme aivan ytimestä kirkon vierestä konditorein, johon aioimme poiketa. Mutta, mutta, vain käteinen kelpaa! Suomessa emme käytä pääsääntöisesti palveluita, joissa kortti ei käy ja meinasimme vielä tässä vaiheessa matkaa tehdä samat johtopäätökset Saksassa. Siellä ei vaan missään muuallakaan muoviraha käy, joten oli pakko taipua.  Kahvilan tarjooma oli huikea, leivonnaisia, sämpylöitä, kakkuja ja pullia oli useampaa sorttia. Hinta oli noin puolet siitä, mitä kotimaassa maksaisimme. Suolapalan lisäksi meidän oli otettava myös makeat leivonnaiset.

Aamupäivän pysädysten jälkeen oli matkaa jatkettava Frankfurtin kautta kohti Schwarzwaldia autobahnia pitkin. Tällä kertaa maisemat moottoritien varressakin olivat mielenkiintoisia: nousuja, laskuja ja peltomaisemia. Frankfurtin pilvenpiirtäjien siluettikin nähtiin, mutta itse kaupunki ohitettiin niin nopeasti kuin pystyttiin. Mannheimissa liikenne alkoi tökkiä tietyön ja ilmeisesti mustan pilven vuoksi. Kaupungissa oli iso tulipalo ja savupilvi näkyi Hockenheimin formularadalle saakka.

tämä jo vähän pelotti

Illalla retkikuntamme saavutti reitin eteläisimmän tukikohdan. Olimme Gutachissa Blumbauernhofissa ja yövyimme siellä muutaman yön. Maatilamajoitus osui nappiin, paikka oli viehättävä niin ulkoa kuin sisältäkin. Sen jälkeen kun saatiin tavarat kannettua sisään, lähdimme tutustumaan lähipaikkoihin.

voisiko majapaikan näkymiltä muuta enää odottaa

Gutach ja sen vieressä oleva Hornberg linnoineen olivat mukavanoloisia pikkukaupunkeja. Schwarzwaldin tummat kuusimetsät ja jyrkät rinteet kohosivat ympärillemme. Olimme jo Harzissa nauttineet huimista maisemista, mutta Schwarzwald veti minusta kuitenkin pitemmän korren. Matkaoppaissa sanottiin, että tällä seudulla perinteet ovat kunniassa ja sen näki monessa paikassa. Talot olivat rakennettu perinteisellä kaavalla, käkikellot kukkuivat siellä täällä ja maaseutu tuli lähelle.

Hornberg

Näitä maisemia pitäisimme muutaman päivän tukikohtanamme ja tekisimme lyhyempiä päiväretkiä lähiseuduille. Niistä sitten enemmän kolmannessa osassa.



Vuohenmaitojuusto

Soppasirkuksessa on päästy aidon lähiruuan lähteille. Sain nimittäin kesäaikaan vuohia pitävältä työkaveriltani käsinlypsettyä vuohenmaitoa ja reseptin vuohenmaitojuuston valmistamiseksi. Olin maitolähetyksestä todella innoissani, sillä vuohenmaitoa en ole ennen päässyt kokeilemaan.

Vuohenmaidosta tuli juustomassaa paljon ja sain sen juuri ja juuri mahtumaan juustomuottiin. Maultaan juusto oli mietoa ja erittäin hyvää. Maku oli jotenkin pyöreämpi ja täyteläisempi kuin vastaavasti punaisesta maidosta tehdyssä juustossa tai kaupan kotijuustossa.  Käytin juustoa leivän päällä ja salaatissa.

Minulla on puinen juustomuotti ja harsokangas käytettävissä, mutta juuston voi valuttaa yhtä hyvin kahvin suodatinpapereilla vuoratussa siivilässä.

Paljon kiitoksia maidosta ja reseptistä työkaverilleni!

Tarpeet:

1,5 l vuohenmaitoa
3 kananmunaa
4 dl piimää (käytin rasvaisempaa AB piimää)
suolaa

Teko-ohje:

Sekoita kananmunat ja piimä valmiiksi. Kuumenna maito lämpömittarin avulla 75 asteiseksi. Lisää kananmuna-piimäseos maitoon ja kiehauta välillä pohjaa myöten sekoittaen sen verran että seos juuri ja juuri kuplii. Nosta keitos lämpimään paikkaan juustoutumaan noin tunniksi. Juustomassa jää kattilaan päällimmäiseksi ja hera valuu pohjalle. Siivilöi juustomassa muottiin ja ripottele väliin hieman suolaa. Anna valua jääkaapissa yön yli ennen kumoamista tarjolle.

Hera kannattaa hyödyntää leivonnassa esimerkiksi sämpylätaikinan nesteenä. Heran voi myös pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Rundreise Teil 1 - Valmisteluja, ajamista ja lopulta currywurstia Harz vuoristossa

Unelmat, suunnitelmat ja alkuvalmistelut

Juhannuksen alla pääsimme vihdoin lompsimaan reiluksi viikoksi kesälomalle ja meidän kohdalla se tarkoitti noin viiden tuhannen kilometrin rengasmatkaa Eurooppaan. Reittisuunnitelma rakennettiin edullisten yöpaikkojen mukaan ja varasimme laivaliput sekä majapaikat toukokuun aikana. Tiukan työaikataulun vuoksi ehdimme tehdä vain vähän muita retkisuunnitelmia, joten paikalliskohteemme valikoituivat sään ja innostuksen mukaan reissun edetessä. Apuna matkalla meillä oli Autoliiton oppaat ja kultani iPhoneen ostettu Sygicin navigaattori.



Tekojärvi ja pato Harz vuoristossa

Vielä alustavia lomasuunnitelmia tehdessämme mietimme vaihtoehtoja loman toteuttamiseksi: lentää ja vuokrata auto, mennä laivalla suoraan Saksaan tai käyttää Ruotsin tai Tanskan lauttayhteyksiä Saksaan. Jokainen vaihtoehto mietittiin läpi ja aina päädyimme siihen, että mukavinta olisi ottaa oma auto laivalle ja mennä Tukholmaan ja ajaa tietä ja siltoja pitkin Saksaan. Yksi oman auton eduista on se, että tavarat kulkevat vaivattomasti mukana. Voi olla rantasandaalit, lenkkarit, kumpparit ja korkkarit mukana. Me pidämme Ruotsista paljon ja laivalla on ollut aina mukava matkustaa.

Puolitoista viikkoa aikaa ja hirveän pitkä reitti! Tiesimme, että näitä kommentteja kuulemme samantien, kun kerromme aikeistamme. Kyllähän se kilometrien määrä arvelutti meitäkin, näin pitkiä peräkkäisiä päivätaipaleita emme ole koskaan kokeneet, emme lapsena perheidemme asuntovaunumatkoilla, emmekä kahdestaan tekemillämme rengasmatkoilla. Matka oli pitkä ja välillä puuduttavakin. Toisaalta saksalaisilla moottoriteillä huristeltiin kovilla nopeuksilla, mikä tietysti nopeutti matkantekoa. Meillä on myös ollut tapana jakaa päivän kilometrit aamupäivän ja illan osuuteen. Päivän voi sitten viettää retkikohteeseen jalkautuen. Näin jälkeenpäin ajateltuna jokainen ajettu kilometri oli kaiken vaivan arvoinen.

Kolmården akvaario

Etelään teki mieli, jossain pitäisi yöpyä

Suunnittelmimme matkan niin, että alussa ja lopussa kulkisimme pitempiä matkoja ja keskivaiheilla Etelä-Saksassa meillä olisi lepopäiviä. Laivalta ajoimme Kolmårdenin akvaarion kautta Lundiin, jossa yövyimme. Seuraavana päivänä reittimme jatkui Tanskan kautta Saksaan. Pitkän ajomatkan iloina oli Tanskassa syödyt smörrebrödit. Kaatosateessa kiiruhdimme huoltoaseman vieressä olleeseen pikaruokalaan ja sieltä löytyi ihan kelpo leivät. Ne olivat varmasti hyvin pitkälle konseptoidut, mutta herkulliset täytteet ja maku olivat täsmälleen samat kuin voileipäkurssilla opetettiin. Mitähän ABC:lle pysähtyneet tanskalaiset ajattelevat kotimaamme tienvarsisapuskoista?

Saksan rajan ylityksen jälkeen päästiin vauhtiin, kunnes Hampurin ruuhkat tulivat vastaan. Meillä ei ollut ihmeemmin aikaa pysähdellä, mutta illan katveessa pääsimme pois moottoritieltä ja serpentiinitie Harz vuoristossa sijaitsevaan majapaikkaan alkoi. Maisemat olivat todella vaikuttavat ja olihan se jännittävää kiemurrella mutkaista tietä pitkin. Ehdimme moneen kertaan jo ajatella, että kohta olemme nousseet tarpeeksi, mutta sitten tulikin alamäki ja kohta perään ylämäki.

Yövyimme Altenaussa Drei Bärenissä. Yöpyminen maksoi 29 euroa ja rahalle sai vastineeksi tilavan huoneen omalla kylppärillä ilman aamupalaa. Altenaun kylä oli erittäin viehättävä: saksalaiseen tapaan talot olivat rakennettu lähelle kylän mutkittelevaa päätietä ja puutarhat olivat täydessä kukkaloistossaan. Kylää ympäröivät rinteet, metsät ja niityt loivat mahtavat puitteet.

Kyläkierroksen jälkeen oli aika ottaa tuntumaa saksalaiseen elämänmenoon. Hotellimme vieressä oli hassunkurinen ravintola ja kävimme sielä iltapalalla. Turisteja on liikenteessä enemmän hiitokaudella ja ravintolassa ei meidän lisäksemme ollut kuin pari paikallista asukasta. Listalta valitsimme currywurstit, kun ajattelimme annoksen hintansa vuoksi olevan pieni iltapalaksi sopiva satsi. Näin otimme tuntumaa myös saksalaiseen ravintolaan: hinnat ovat halvat, annokset vähintään riittävän suuret ja suolaa on paljon!

Terveisiä kesälomalta, Rundreise!

Ruokablogissa ollaan vietetty viime päivinä kesälomaa ja postaukset ovat tulleet ajastettuina. Vieläkin menee jokin aika lomasta toipuessa, töitä tehdessä ja uutta lomaa valmistellessa, mutta päivitän blogiani näin kesälläkin, harvakseltaan tosin.



Autoliiton matkaoppaat olivat kovassa käytössä

Teimme jo tämän vuoden toisen rengasmatkan (kertomus meidän Amerikan roadtripistä löytyy täältä) ja tällä kertaa matkaa taitettiin omalla autolla lähinnä Saksassa. Minulle tällainen autoloma on ollut pitkään haaveissa ja sitkeällä taivuttelulla sain myös kultani innostumaan. Matka oli hieno kokemus, vaikka autossa tulikin istuttua tovi jos toinenkin.

Bodenseen rannoilta löytyi uutta ja vanhaa rinnetaloa ja -linnaa.

Pyrimme käytännön syistä välttämään isoja kaupunkeja ja reittimme koostuikin useista pikkukylistä ja niistä löytyneistä pikkuihmeistä. Nautimme Autobahnien kovasta vauhdista ja välillä suhailimme serpentiiniteitä ylös ja alas. Palaan myöhemmin blogissani matkan antiin tarkemmin.

Schwarzwald tarjosi meille monenlaisia maisemia!

Tonnikalapiirakka

Iltapalaksi piti keksiä taas jotain mutkatonta, mutta hyvää. Kaivelin arkiston kätköistä hyvän makumuiston jättäneen tonnikalapiirakan. Ohje on bongattu alunpitäen jommasta kummasta iltapäivälehdestä, lähde ei ole lähtenyt leikkeen mukaan, ikävä kyllä. Resepti lienee toistakymmentä vuotta vanha. Minusta piirakka on parasta, kun siihen käyttää jotain voimakasta juustoa kuten musta- tai punaleimaemmentalia.

Tarpeet pohja:

125 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
vajaa 1 dl juustoraastetta
n. 2 rkl vettä

Tarpeet täyte:

2 prk tonnikalapaloja vedessä
2 valkosipulinkynttä
0,5 tl mustapippuria
vajaa 1 tl suolaa
2 munaa
2 dl maitoa
noin 100 g juustoraastetta

Tonnikalapiirakkaa suviyössä

Teko-ohje:

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja voitele ja korppujauhota piirasvuoka. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja nypi ne sormin rasvan kanssa seokseksi. Lisää tilkka vettä, jotta taikinasta tulee kiinteä. Levitä taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla ja paista pohjaa 225 asteessa noin 10 minuuttia.

Valuta tonnikala, mausta ja lisää puolikypsälle pohjalle. Sekoita munat ja maito ja kaada vuokaan. Ripota päälle juustoraaste ja paista vielä 20 minuuttia. Piirakka on parhaimmillaan tarjoiltuna lämpimänä.

Marinadi broilerille

Teimme risottoa ja sen kanssa oli tarkoitus syödä broileria. Hain jälleen kerran netistä inspiraatiota broilerin marinoimiseksi netistä ja löysin lupaavantuntisen ohjeen Kotilieden sivuilta. Kyseessä oli Jukka Perkon thaimaalaiset satay-vartaat. Meillä ei ollut tarkoitus tehdä vartaita ja tuunasimme ohjetta jonkin verran sen mukaan, mitä tarpeita meillä kaapissa oli ja mikä tuntui hyvältä. Myöskään kotilieden ohjeessa ollutta kastiketta emme päässeet maistamaan pähkinäallergian vuoksi.

Paistoin fileet pannulla miedossa lämmössä. Valmiina broilerit maistuivat maukkailta, inkiväärin ja korianterin maku tuli erityisesti esiin. Risotto oli kyllä näille väärä lisuke, vaikka se taas niin hyvää olikin,  riisi olisi ollut sellaisenaan parempaa. Kastikkeeksi laitoimme kylmää kermaviilistä ja valkosipulista sekoitettua soossia.

marinadi (n. 500g broilerin rintafileitä)

1 yksikyntinen valkosipuli
2,5 cm pala tuoretta inkivääriä
2 rkl soijaa
reilu 1 tl chiliä tai maun mukaan
1 tl kuivattua korianteria
2 tl tummaa sokeria
3 rkl sitruunamehua
1-2 rkl avokadoöljyä

Teko-ohje:

Pilko valkosipuli ja raasta inkivääri. Sekoita kaikki ainekset keskenään riittävän isossa ja tukevassa muovipussissa. Lisää broilerin leikkeet pussiin ja puristele pussia niin, että marinadi leviää hyvin fileiden ympärille. Anna marinoitua noin pari tuntia. Paista broilerit pannulla tai grillissä kypsäksi.

Vohvelit

Alkava kesäloma kannusti aloittamaan erään sunnuntai-aamun vohveleilla. Onhan se hyvä "harjoitella" tukevia hotelliaamiaisia varten ja toisaalta kaapista oli hyvä saada kananmunat käyttöön ennen reissua. Saimme Veliveikkani kanssa Äidiltä joululahjaksi vohveliraudan ja se on nykyään tallessa minulla. Monesti sille ei ole käyttöä, mutta laitteen kaivaminen kaapinpohjalta palkitsee aina. Leivinjauheen ansiosta näistä tulee kuohkeita vohveleita.

Ohje sopii niin suolaisten kuin makeidenkin täytteiden kanssa. Meillä oli lisukkeena tarjolla sokeroimatonta omenasosetta, pakasteesta löytyneitä luomumansikoita sekä mökillä viime kesänä keitettyä mustikkahilloa. Päälle lorautimme vielä vaahterasiirappia ja kermavaahtoa.

Tarpeet 8 vohveliin:

3 kananmunaa
3 dl maitoa (käytin täysmaitoa)
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa ja halutessasi myös 1 tl sokeria
voita tai öljyä paistamiseen

Teko-ohje:

Vatkaa munien rakenne rikki. Sekoita leivinjauhe ja vehnäjauhot keskenään. Lisää kaikki aineet munamassaan. Voitele vohvelirauta ja paista vohvelit. Tarjoa vohvelit kuumina.

Kesän paras mansikkatorttu

Tämä on yksi parhaista resepteistäni ja juhlin sillä kohta puolivuotista blogiani ja tätä ihanaa kesää. Mansikkakakku on helppotekoinen ja se on erittäin maukas.

Ohje on alunpitäen Koti ja keittiö -lehden Kesäopas-liitteestä vuodelta 2002 ja se on julkaistu Kahden kerroksen mansikkatorttu nimellä. Reseptin voi helposti puolittaa, jos syöjiä on vähemmän. Kultani mielestä tätä kannattaisi kuitenkin tehdä kerrallaan pari pellillistä!

Kaurataikina leviää uunissa helposti ja palat sulautuvat yleensä toisiinsa kiinni. Siitä ei kannata ottaa ongelmaa: Jos haluaa saada kaksi pyöreää levyä, voi tehdä kaksi paistoa. Torttu on kuitenkin rento ulkonäöltään, joten vallan hyvin voit muotoilla paistetut kaurapohjat juuri sellaiseksi kuin haluat. Eikä kukaan huomaa mitään.

Tarpeet kaurataikina:

150 g voita
3 dl sokeria
2 munaa
2 tl leivinjauhetta
2 rkl vehnäjauhoja
4 dl kaurahiutaleita

Tarpeet täyte:

4 dl kuohukermaa
1 litra mansikoita
sokeria tai hunajaa, jos mansikat eivät ole makeita

Teko-ohje:

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muta yksitellen koko ajan vatkaten. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinaan. Jaa taikina kahteen osaan ja levitä leivinperin päälle levyiksi. Kypsennä 175 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä pellillä.

Vaahdota kerma ja mausta se sokerilla tai hunajalla. Viipaloi marjat ja kokoa kakku rennolla kädellä.

Uuden ajan mansikkajäätelö

Mansikkajäätelö saa uutta makua appelsiinista. Maitojäätelön rakenne on kevyt, lähes sorbettimainen, eikä sen valmistamiseksi tarvita monimutkaisia työvaiheita.

Dansukker ja Ruoka.fi haastoivat ruokabloggaajat kisailemaan ja kehittämään Suomen makeimman jäätelön. Kisassa käytettiin Dansukkerin uutta glukoosisiirappia, mutta muuten tekotapa oli vapaa. Ruokabloggaajat ovat kehittäneet toinen toistaan herkullisempia jätskireseptejä ja pääset äänestämään suosikkiasi tästä.

Tarpeet:

350 g mansikkaa joko tuoreena tai sulatettuna pakasteesta
1 (luomu) appelsiinin kuori raastettuna
0,5 dl vastapuristettua appelsiinin mehua
1 tl vaniljasokeria
1 dl glukoosisiirappia
2 dl täysmaitoa

Teko-ohje:

Pakasta jäätelökoneen kylmäelementti hyvissä ajoin. Pese appelsiini ja raasta sen kuori hienoksi jauheeksi. Purista appelsiinista mehu. Soseuta mansikat esim. sauvasekoittimella. Lisää seokseen appelsiinin mehu, kuoriraaste, vaniljasokeri, glukoosisiirappi ja täysmaito. Sekoita ainekset tasaiseksi soseeksi. Napsauta jäätelökone päälle ja kaada jäätelömassa koneen täyttöaukosta pyörimään. Jäätelö on valmista noin puolen tunnin kuluttua.

Laita halutessasi jäätelö hetkeksi pakastimeen kylmenemään tai tarjoile sellaisenaan. Lisäaineeton kotijäätelö säilyy pakastimessa raikkaana ainakin pari viikkoa. Ohje on toteutettu Philipsin jäätelökoneella.

Vuohenjuusto-broilerivuoka uunissa

Pienessä kodissa ei kesähelteillä paljoa uunia lämmitellä, mutta sadepäivänä uunin lämmön saa helposti annettua harakoille. Tartuimme sadepäivän tuomaan tilaisuuteen ja teimme uunibroileria. Pakastimessa oli viiden sentin kiekko leveästä juustotangosta ja se meni tähän ruokaan kokonaan. Eikä sitä vuohenjuustoa vieläkään liikaa ollut, sopivasti meidän makuumme. Suola ei muuten ole unohtunut ohjeesta, vuohenjuuston suola oli meille riittävä.

Tarpeet:

 
400g broilerin suolaamattomia rintafileitä
3-5 cm  vuohenjuustoa (leveästä kiekosta)
1 yksikyntinen valkosipuli
5 aurinkokuivattua tomaattia
loraus öljyä
mustapippuria

Teko-ohje:

Öljyä uunivuoka. Lisää kanafileet suikaloituna vuokaan. Peitä kanat vuohenjuustoviipaleilla. Lisää pinnalle valkosipuli (viipaloituna) ja aurinkokuivatut tomaatit. Mausta mustapippurilla. Kypsennä 175 asteisessa uunissa noin kolme varttia tai kunnes broileri on kypsää.

Äidin Sacher

Aina kun meillä on juhlat, tarjolla on Sacher-kakkua. Sitä on syöty rippijuhlissa, valmistujaisissa ja syntymäpäivillä niin kesällä kuin talvellakin. Tämä on myös se, mitä joulupöydässä kaipaan kahvin kanssa. Olen maistanut myös aitoa Sacheria ja on se vaan niin, että meidän Äiti tekee parempaa! Äiti-kulta on napannut ohjeen aikoinaan T-kaupan reseptivihkosta.

Sacher on kiitollinen juhlatarjottava, sillä sen voi hyvin tehdä etukäteen ja pohja kestää hyvin myös pakastamista. Ylipäänsä Sacher on parhaimmillaan kun se on saanut tekeytyä pari päivää. Joskus juhlan aiheet ovat pienempiä ja olenkin tehnyt muutaman kerran yhdestä taikinasta kaksi pienempää pohjaa ja pakastamalla toisen. Ohje on kuitenkin kirjoitettu yhteen normaaliin täytekakkuvuokaan sopivaksi.

Sacherin päällys on pehmeää eli ensimmäisen tai toisen palan leikkaajan ei tarvitse jännittää, lohkeaako koko pinta ja saako kakusta ylipäänsä napattua mitään kunnon palaa. Toisaalta kuorrute on myös aiheuttanut tekijälle päänvaivaa, sillä tekohetkellä nätti kuorrute on valunut kohta pois kakun pinnalta. Kokemus tuo varmuutta: Valuvaa täytettä voi veitsellä nostella jonkin aikaa kakun pinnalle jähmettymään ja lisäksi kannattaa varata ylimääräistä suklaata rouheeksi, jos pinta ei itsestään asetu nätiksi. Suklaarouheella maisemoitu Sacher on sekin todella hyvää ja herkullisen näköistä!

Pieni pala kakkua ja iso tursotus kermavaahtoa, perfect!

Tarpeet pohja:

150 g voita
1,75 dl sokeria
5 keltuaista
150 g taloussuklaata (Fazerin punaisessa kääreessä oleva taloussuklaa on sopivinta)
2,75 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
5 valkuaista

Tarpeet täyte:

2 prk säilykeaprikooseja sokeriliemessä

Tarpeet kuorrutus:

170 g taloussuklaata
1 rkl voita
50 g pölysokeria
5 rkl kermaa
(pinnalle suklaarouhetta)

Teko-ohje:

Voitele ja jouhota tasapohjainen kakkuvuoka valmiiksi. Rouhi pohjaan käytettävä taloussuklaa ja sulata se vesihauteessa. Anna suklaan jäähtyä muiden työvaiheiden ajan. Vaahdota voi ja sokeri kulhossa. Lisää keltuaiset yksi kerrallaan voi-sokerivaahtoon ja niiden jälkeen jäähtynyt suklaa. Sekoita leivinjauhe ja vehnäjauhot keskenään sekaisin ja lisää jauhoseos taikinaan. Vatkaa valkuaiset puhtaassa astiassa kovaksi vaahdoksi ja lisää vaahto varovaisesti taikinan joukkoon. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista 175 asteessa noin 50minuuttia.

Anna pohjan jäähtyä. Ota aprikoosipurkkien liemi talteen kostukkeeksi ja soseuta aprikoosit sauvasekoittimella. Leikkaa jäähtynyt pohja kolmeen osaan. Asettele pohjaosa voipaperin päälle tarjoiluvadille. Kostuta pohjaosat aprikoosien liemellä. Levitä aprikoosisosetta pohjalevyjen väliin ja ohut kerros myös kakun pinnalle. Sulata suklaa vesihauteessa. Lisää sulaneeseen suklaaseen voi, pölysokeri ja kerma samalla sekoittaen. Jäähdytä seosta hieman. Kuorruta kakku kaatamalla suklaaseosta kakun pinnalle ja reunoille. Voipaperin päälle valuvaa suklaata voi nostella takaisin kakun pinnalle.

Lisää halutessasi kakun pintaan rouhittua suklaata. Leikkaa ylimääräinen voipaperi saksilla pois, kun kuorrute on jäähtynyt.

Minestrone

Pitemmän aikaa on ollut ajatuksissa, että tekisin minestronea. Minulla ei ollut mielessä mitään erityistä ohjetta ja googlettelin muiden vaihtoehtoja. Lopullisen sysäyksen minestronen tekoon sain Campasimpukan blogista, jonka minestrone näytti herkulliselta.

Oma versioni on yhdistelmä useammasta ohjeesta ja siitä tuli oikein mukava arkiruoka. Monessa ohjeessa keittoon laitetaan palsternakkaa, mutta allergian vuoksi se jäi tästä sopasta pois.

Tarpeet:

1 pkt pekonia (+tilkka öljyä)
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1-2 porkkanaa
2 tl oreganoa
1 laakerinlehti
pippuria myllystä
ripaus sokeria
1 litra kasvislientä
1 prk tomaattimurskaa
2 dl tummaa spagettia (pätki tarvittaessa)
1 kesäkurpitsa
1 pss pakastepapuja
tuoretta persiljaa

Teko-ohje:

Pese ja kuori porkkanat, kuori sipulit ja huuhtele kesäkurpitsa valmiiksi. Paloittele pekoni. Pilko sipulit pieneksi ja paloittele porkkanat sekä kesäkurpitsa sopiviksi suupaloiksi.

Ruskista pekoni kattilassa. Lisää sipulit joukkoon ja kuullota kunnes sipulit ovat pehmeitä. Lisää porkkanat, tomaattimurska ja kasvisliemi sekä mausteet. Anna kiehua noin vartti.

Lisää keittoon kesäkurpitsat, pavut ja spagetti ja keitä noin kymmenen minuuttia, kunnes kaikki raaka-aineet ovat pehmenneet. Tarkista maku ja ripottele lopuksi pinnalle runsaasti tuoretta persiljaa.

Feta-melonisalaatti

Lämpimän kesäpäivän iltapalaksi sopii hyvin mutkaton salaatti. Suolainen feta ja makeampi verkkomeloni ovat oiva makupari. Verkkomeloni tuo salaattiin myös kosteutta ja raikkautta. Kastikkeen tein tuttuun tapaan kotona löytyvistä tarpeista eli hyvästä avokadoöljystä, vaaleasta  balsamicosta ja hunajasta.

Tarpeet:

1 pkt fetajuustoa
1 pieni verkkomeloni
1 rasia kirsikkatomaatteja tai vastaava määrä tomaatteja
15 cm pala kurkkua
1 pkt kaupan salaattisekoitusta
ruohosipulia
kastikkeeksi
2 rkl öljyä
2 rkl viinietikkaa/sitruunamehua/limemehua/vaaleaa balsamicoa
nokare hunajaa
pyöräytys pippurimyllystä

Teko-ohje:

Pilko kaikki ainekset suupalan kokoisiksi palasiksi. Revi salaattisekoitusta pienemmiksi palasiksi tarjoiluastian pohjalle. Lisää meloni, kurkut ja tomaatit salaattipedille. Lisää feta ja ruohosipuli viimeisenä. Hulauta sekoitettu kastike koko komeuden päälle. 

Raparperisima

Saimme harventaa Äidin raparperipuskaa urakalla ja raparperipiirakan lisäksi varsia riitti myös raparperisimaan. Kultani teki siman ja siitä tuli todella hyvää. Maku ei muistuta vappusimaa vaan tämä on ihan eri juoma. Tätä simaa voisi nauttia jo ilman hiivojen lisäämistä raparperijuomana.

Ohje on peräisin Dansukkerilta, mutta mehän ei ohjeita niin noudateta. Vaihdoimme fariinisokerin tavalliseksi hienosokeriksi, näin raparperin oma väri pääsi paremmin esille. Hiivana käytettiin kuivahiivaa, joka sekoitettiin pieneen lämpimään vesimäärään ja lisättiin lopuksi lämpimään raparperiliemeen. Käyminen alkoi hitaasti ja pullot piti nostaa välillä jääkaapista huoneen lämpöön tekeytymään. Lopputulos oli kaiken vaivan arvoinen, kuohuva ja raikas juoma. Varmempaa on tehdä sima tuorehiivaan ja ohje on sen mukainen.

Raparperisima sopii minusta hyvin myös arkikäytön lisäksi juhliin onnittelumaljaksi ja muutenkin juhlajuomaksi!

Tarpeet:

4 litraa vettä
12 dl raparperia viipaleina
500 g kidesokeria
1/2 dl sitruunamehua
1/5 tl hiivaa (käytettiin 2/5 tl kuivahiivaa)

Teko-ohje:

Huuhtele raparperit, niitä ei tarvitse kuoria, jolloin saat punaisemman sävyn simaan. Pilko raparperit pienemmiksi palasiksi (kultani teki  1 cm pilkettä). Kuumenna puolet vedestä ja lisää raparperit. Keitä hiljaisella lämmöllä 20 min. Kaada siivilöity raparperimehu sokerin päälle. Sekoita kunnes sokeri on liuennut. Lisää loput vedestä ja sitruunamehu. Lisää hiiva haaleaan liemeen. Jätä sima huoneenlämpöön vuorokaudeksi. Pullota sima puhtaisiin pulloihin. Lisää 1 tl sokeria ja sulje pullot. Säilytä viileässä. Sima on valmista noin viikon kuluttua.

Pekoni-kanapasta

Huomasin kaupassa Creme Bonjour Cuisine Chili & Paprika purkin ja päätin kokeilla sitä pastakastikkeeseen. Yleensä ostan aina mahdollisimman vähän prosessoituja raaka-aineita, mutta nyt tein poikkeuksen myös ostamalla valmiit kananpojan paistisuikaleet. Sitä päätöstä kaduin heti, kun avasin pakkauksen ja siellä oli paljon lientä ja paistettaessa valmissuikaleet ovat erikokoisia ja muodottomia.  "Eineskeittiöni" lopputulos oli kuitenkin oikein maukasta!

Tarpeet:

1 pkt amerikan pekonia
1 pkt (250g) broilerin paistisuikaleita tai vastaava määrä broilerin lihaa
1 iso suippopaprika
2-3 valkosipulinkynttä
1 prk Creme Bonjour Cuisine Chili & paprika
mustapippuria myllystä
lisäksi täysjyväpastaa

Teko-ohje:

Pilko pekoni pieniksi palasiksi esim. saksilla leikkaamalla ja suikaloi paprika. Kuori valkosipulinkynnet ja pieni ne veitsellä.

Paista ensin pekonipalat paistinpannulla rapeaksi. Nosta pekonipalat talouspaperin päälle. Huuhtele pannu tarvittaessa. Ruskista broileripalat, valkosipulit ja paprikasiivut pannulla. Lisää purkillinen Creme Bonjouria. Anna tekeytyä miedolla lämmöllä, kunnes broileri on kypsää.

Parsaa grillissä

Tänä keväänä olen innostunut parsasta oikein kunnolla. Ainahan se on hyvää ollut, mutta nyt olen kokkaillut siitä enemmän itse. Näin muistaakseni Strömsössä, kuinka kokit valmistivat vihreää parsaa paistinpannulla. Päädyin sen jälkeen googlettamaan, miten sitä voisi tehdä grillissä. Helppoahan se on!

Tupperwaren Click n' Shake kulho oli juuri sopiva parsoille!
Onneksi sille löytyi vihdoin käyttöä :)

Tarpeet:

1 pkt vihreää parsaa
2 rkl avokadoöljyä tai oliiviöljyä
ripaus sormisuolaa
muutama nokare voita

Teko-ohje:

Pese parsat. Poista parsojen tyvestä noin parin sentin pätkä puisevaa osaa. Kuori tyvestä tarvittaessa. Voitele parsojen pinta öljyllä ja asettele ne grilliin kohtalaiselle lämmölle. Grillaa välillä käännellen muutaman minuutin (4-5 min) ajan. Parsa on kypsää kun se taipuu hieman nostettaessa. Nosta parsat tarjoiluastiaan, ropsauta hennosti suolaa päälle ja lisää joukkoon voi joko pieninä nokareina sulamaan tai valmiiksi sulatettuna.

Mehevä raparperipiirakka

Kävin kotopuolessa harventamassa raparperipuskaa ja sieltä tulikin kunnon saalis jatkokäsittelyyn. Tein raparperipiirakan murotaikinapohjaan ja käytän samaa Kotiruoka-keittokirjan reseptiä jokaisessa marja- tai omppupiirakassani.

Tykkään, että piirakassa on kunnolla täytettä ja laitoin raparperipaloja niin paljon kuin sain mahtumaan. Lisäksi laitoin pohjalle pari desiä pakastettua omppusosetta, sitä on vielä jemmassa jonkun verran. Omppusoseen voi vallan hyvin jättää pois.

Kotiruoka-kirjassa päälliseksi pyydetään laittamaan joko muruseos tai kermaviiliseos. Miksi tai? Liian paljon hyvää on ihanaa ja minä laitan piirakkani päälle mieluusti molemmat! Tarvitsin osan kermaviilipurkista toiseen ruokaan, joten tein päällisen rahkan ja kermaviilin seoksesta. Yleensä teen päällisen kermaviilistä. Piirakka on minusta parhaimmillaan suoraan jääkaapista otettuna leipomista seuraavana päivänä.

 

Tarpeet pohja:

100 g voita
0,75 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
2,5 dl vehnäjauhoja (täysjyvävehnä sopii tähän hyvin)

Tarpeet täyte:

noin litra pieneksi paloiteltua raparperiä
(2 dl omenasosetta)
kanelia

Kermaviili-rahkaseos:

0,5 prk kermaviiliä ja
0,5 prk rahkaa (tai vaihtoehtoisesti pelkästään 1 prk kermaviiliä)
0,5 dl sokeria
1 muna
1 tl vaniljasokeria

Muruseos:

50 g voita
0,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja

Teko-ohje:

Voitele ja korppujauhota piirasvuoka. Kuori ja paloittele raparperit pieniksi palasiksi. Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää muna hyvin sekoittaen. Lisää jauho-leivinjauheseos. Sekoita taikina haarukkavatkaimella nopeasti tasaiseksi.

Painele taikina jauhotetuin käsin piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä omenasose ensiksi piirakan päälle ja sitten raparperipalaset. Sekoita kermaviili-rahkaseoksen ainekset keskenään sekaisin ja kaada seos raparperipalojen päälle tasaisesti. Sekoita muruseoksen ainekset keskenään sekaisin ja ripottele muruseos piirakan päälle.

Paista uunin alatasossa 200 asteen lämmössä noin 30 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä.

Mangolassi

Mangolassia tulee nautittua intialaisissa ravintoloissa, mutta kokeilin tehdä sitä myös kotona. Ohje on peräisin Espoon työväenopiston Intian makuja kurssilta. Tämä käy myös välipalaksi siinä missä marjasmoothietkin.

Juomaa tulee neljästä kuuteen lasillista.

Tarpeet:

6 dl maustamatonta jogurttia (esim. 1 prk Pirkka Luomu maustamaton jogurtti 750 g)
1 tlk säilykemangoa liemineen
2 dl vettä
0,5-1 tl jauhettua kardemummaa
1 rkl ruokosokeria halutessasi
1 maustemitta jauhettua inkivääriä
(jääpaloja)

Teko-ohje:

Laita mangopurkki jääkaappiin viilentymään ennen lassin tekoa. Sekoita ainekset keskenään tehosekoittimella tai sauvavatkaimella. Tarjoile kylmänä, lisää halutessasi muutama jääpala lasiin.

Pestolohi

Uunilohi on helppo tehdä, varsinkin, jos saa valmiin fileen kaupasta. Lähikaupassa oli fileet tarjouksessa ja päätin tehdä uunilohta pestokuorrutteella. Käytin tässä valmista Stockmannin pestoa. Pestosta tulee kalaan hyvä maku ja muita mausteita tämä ei kaipaakaan. Pinnalle ripottelin auringonkukansiemeniä, ne on mukavampia kun niitä rouhaisee vietsellä vähän pienemmäksi.

Tarpeet:

1 kg kirjolohifilee
0,5 sitruunan mehu
1 prk valmista vihreää pestoa (n. 180 g)
0,5-1 dl auringonkukansiemeniä
(pinnalle parmesania)

Teko-ohje:

Kuivaa kirjolohifile ja siisti se tarvittaessa (eli ruodot ja muut roippeet pois). Asettele se nahkapuoli alaspäin voidellun uunivuoan pohjalle. Purista sitruunan mehu kalan päälle. Levitä pesto kalan pintaan. Rouhi siemenet veitsellä pienemmiksi ja ripottele ne päällimmäisiksi. Kypsennä kala 175 asteisessa uunissa noin 35 minuuttia tai kunnes se on kypsä.

Coleslaw eli amerikkalainen kaalisalaatti

Tein hampurilaisten lisäkkeeksi coleslawta. Sitä tuli iso kulho, vaikka yritin tehdä pienesti. Onneksi salaatti säilyy pari päivää hyvänä, kunhan säilyttää kylmässä.

Tein raasteen yleiskoneella, vaikka yleensä se kehoitetaan tekemään esim. juustohöylällä tai ohuesti veitsellä. Joskus on vaan niin paljon parempi olla nopea kuin hidas ;) Laitoin ohjeessa mainitun desin verran valmista majoneesia kastikkeeseen, mutta ehkä ensi kerralla vähennän määrää.

Tarpeet:

500 g varhaiskaalia
1 iso porkkana tai pari pienempää

Kastike:

1 dl majoneesia
1 dl kermaviiliä
1-2 rkl sitruunamehua
1 rkl sinappia
ripaus suolaa
0,5 tl sokeria
pyöräytykset mustapippuria myllystä

Teko-ohje:

Leikkaa kaali erittäin ohuiksi suikaleiksi juustohöylällä tai monitoimikoneessa. Raasta kuorittu porkkana. Sekoita kastikeaineet isossa kulhossa. Lisää kaalinsuikaleet ja porkkanaraaste kastikkeen joukkoon ja sekoita hyvin. Anna salaatin maustua jääkaapissa.

Hampurilaissämpylät

Kunnon hampurilainen vaatii kunnon sämpylän. Leivoin Myllyn parhaan ohjeella hampurilaissämpylöitä. Tein taikinaa tuplamäärän ja pakastin ylimääräiset sämpylät tulevia hampurilaisgrillailuja varten.

Hampurilaissämpylä pitäisi saada kohoamaan ylöspäin. Katselin netistä inspiraatiota ja jotkut käyttävät isoilta muffinssivuoilta näyttäviä peltejä tai kenties amerikkalaisilla on jo oman hampparipeltinsäkin. Yksi ratkaisu on tehdä vanteet kohoavan sämpylän ympärille. Askartelin itse vanteet kopiopaperista leikkaamalla. Se ei ole paloturvallinen tapa toimia, koska paperi ei kestä kovin kuumaa uuninlämpöä. Fiksumpaa olisikin ollut tehdä vanteet vaikkapa foliosta. No minä tein kuitenkin kopiopaperista: leikkasin pitkän sivun suuntaisesti noin kolmen sentin paksuisia soiroja, jotka nidoin renkaaksi kahdella niitillä. Leikkasin lopuksi leivinpaperista sisävanteeksi suikaleita, joilla estin kohoavan sämpylän koskettamisen kopiopaperivanteeseen. Paistoin sämpylöitä 200 asteessa noin parikymmentä minuuttia. Kopiopaperi ei ehtinyt tässä ajassa ruskistua.

Blogistani löytyy pari hampurilaispihviohjetta: cajun mausteiset hampurilaispihvit ja chili-basilika pihvit.

Tarpeet:

6 dl vettä
50 g hiivaa
1 tl suolaa (ohjeessa oli 2 tl)
n. 8 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
n. 6 dl durumvehnäjauhoja (käytin sämpyläjauhoja ja täysjyvävehnäjauhoja)
4 rkl sokeria
2 rkl öljyä

 

Pinnalle:

n. 1 dl vettä
0,5-1 dl täysjyvä seesaminsiemeniä

Teko-ohje:

Liuota hiiva kädenlämpöiseksi lämmitettyyn veteen. Lisää suola, sokeri ja öljy ja alusta taikinaksi jauhoilla käsin tai koneella. Löysähköstä taikinasta saat kuohkeimmat sämpylät. Kohota taikina peitettynä kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa. Jaa kohonnut taikina kahteen osaan ja leivo ensimmäisestä palasta tanko ja ota siitä 10 palasta. Pyörittele niistä sämpylöitä, aseta ne leivinpaperin päälle uunipellille ja asettele foliosta tekemäsi muotti sämpylän ympärille. Anna kohota kaksinkertaisiksi peitettyinä. Voitele sämpylöiden pinta vedellä tai maidolla, ripottele pinnalle halutessasi seesaminsiemeniä. Paista 225-asteisessa uunissa 10-15 min. Paistoin kopiopaperivanteiset sämpyläni 200 asteessa ja paistoaika oli myös pidempi.

Vaaleat suklaahippukeksit

Suklaahippukekseille tuntuu olevan loputon kysyntä. Tällä leivontakerralla  tein vaalean keksitaikinan, johon laitoin kaurahiutaleita. Leivontapäivänä cookiesien reuna oli rapea, kuten kauralastuissa, mutta seuraavana päivänä keksit olivat jo suussa sulavan pehmeitä. Suklaahipuiksi valitsin Daim-rakeita ja kaksi Fazerin sinivalkoista suklaapatukkaa. Joukkoon olisi voinut laittaa myös murskattuja pähkinöitä. Pekaanipähkinä on minusta parasta!

Tänään 15.5 on muuten Yhdysvalloissa National Chocolate Chip Cookie Day!

Tarpeet:

2 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
150 g voita
2 dl sokeria
1 muna
0,5 dl maitoa
170 g suklaata
(1 dl pähkinämurskaa)

Teko-ohje:

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Rouhi suklaa ja pähkinät veitsellä karkeaksi muruksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vaahdota voi ja sekoita joukkoon sokeri ja muna. Lisää maito ja kuivat aineet sekä rouhitut suklaat ja halutessasi pähkinämurska. Ota lusikalla nokare taikinaa pellille, taputtele kokkaretta matalammaksi ja paista koekakku. Voit tarvittaessa lisätä taikinaan nestettä tai jauhoja.

Nostele taikina kokkareina pellille ja huomioi leviämisvara. Taputtele kokkareita vähän  litteämmiksi. Paista noin 12 minuuttia 200 asteessa uunissa. Anna jäähtyä ennen kuin otat pelliltä.

Korianterilla höystetyt tuliset katkaravut

Tein pieneksi iltapalaksi marokkolaisen ruuan kurssilta saadun inspiraation myötä tulisia katkarapuja. En ole sen kummemmin tutustunut marokkolaiseen ruokaan, joten en tiedä, kuinka lähelle marokkolaisuutta tällä iltapalla päästiin, mutta hyviä näistä tulee.

Ravuiksi löysin Pirkan parhaat tiikerirapuja, jotka olivat raakoja, mutta esikäsiteltyjä eli pyrstön päätä lukuunottamatta kuorittuja. Chiliä kannattaa laittaa reilusti!

Tarpeet:

4 rkl avokadoöljyä
3 valkosipulinkynttä silputtuna
25 g tuoretta inkivääriä kuorittuna ja rastettuna
1 tl chilijauhetta tai maun mukaan
1 tl jeeraa
1 tl paprikajauhetta
2 pkt tiikerirapuja (400-500 g) tai muita isoja katkarapuja (raakoja)
1 ruukku tuoretta korianteria silputtuna
1 lohkottu sitruuna koristeluun ja annosten maustamiseen

tarjoile lisäksi leipää

Teko-ohje:

Sulata ja kuivaa pakasteravut aluksi. Poista tarvittaessa kuori ja suoli. Kuumenna öljy ja valkosipuli isossa paksupohjaisessa paistinpannussa. Hämmennä rasvaseokseen inkivääri, chili ja jeera. Paista hetken aikaa, kunnes mausteet alkavat tuoksua ja lisää paprikajauhe ja katkaravut seokseen. Paista rapuja kohtalaisella lämmöllä 3-5 minuuttia käännellen niitä usein, kunnes ne ovat juuri ja juuri kypsiä. Mausta maun mukaan suolalla ja lisää korianterisilppu päälle. Koristele sitruunalohkoilla ja tarjoa leivän kanssa heti.

Mansikat Romanovin tapaan

Tämä on blogini ensimmäinen toiveresepti! Ruokabloggaamisen aloittaminen oli minulle kovin vaikeaa. Jännitti, löytääkö kukaan blogiani ja miten siihen suhtauduttaisiin. Lopulta uskalsin julkaista ensimmäiset reseptini ja vielä senkin jälkeen meni muutama päivä, kun uskalsin ilmoittaa lähimmille ystävilleni uudesta harrastuksestani. Ystävät olivat heti mukana ajatuksessa ja sain paljon kannustavaa palautetta. Kiitos! Erään ystäväni ensimmäinen kommentti oli, että "laitat sitten sen mansikkareseptin nettiin". Tässä se nyt on, piti monta kuukautta odottaa, että espanjalaisten mansikkojen sesonki alkaisi.

Marinointi sopii tuontimansikoille oikein hyvin, ne ovat makunsa ja kovuutensa puolesta tähän hommaan käypiä. Romanoffin mansikat maistuvat sellaisenaan, jäätelön, kermavaahdon, mascarponevaahdon, paahtovanukkaan, ohukaisten jne. kanssa. Ohje on tarttunut mukaan Espoon työväenopiston kokkailukurssilta.

Tarpeet:

1 rasia tuoreita mansikoita
1 luomu appelsiinin mehu ja kuori suikaleina
0,5 dl portviiniä tai sherryä
1 dl sokerilientä (kiehautettu 1 dl vettä + 0,5 dl sokeria)

Teko-ohje:

Huuhtele mansikat ja leikkaa ne sopiviksi suupaloiksi. Laita tarjoilukulhoon. Pese luomuappelsiini huolellisesti ja tee kuoresta ohuita suikaleita. Purista appelsiinista mehu. Keitä vedestä ja sokerista sokeriliemi. Laita appelsiininkuorisuikaleet mukaan kiehumaan. Kaada mansikkapalojen päälle appelsiinimehu, sokeriliemi ja portviini tai sherry. Anna maustua kylmässä.

Parsarisotto

Tästä piti tulla kevätrisotto (risotto primavera), mutta herneet unohtuivat kauppaan ja tästä tuli parsarisotto. Lähdin toteuttamaan risottoa MOJO-keittokirjan mittasuhteila. MOJOn reseptistä puuttui kuitenkin parmesani ja valkosipuli, joita halusin lisätä ruokaan. Vaihdoin myös liemen kanaliemestä fondista tehtyyn kasvisliemeen, sitä nyt sattui olemaan kotona saatavilla. Edellisen, ensimmäisen, risottokokeilun kohdalla Campasimpukka neuvoi, että lientä kannattaa varata riittävästi saataville. Onneksi olin painanut tämän mieleeni, sillä kirjan ohjeella (7-8dl) liemi olisi kyllä loppunut kesken. Tämä risotto onnistui nappiin, kenties se innostaa risoton tekoon jatkossa useammin.

Tarpeet:

300 g risottoriisiä
1 nippu vihreää parsaa
3 kevätsipulia varsineen (yksi varsi säästetään ripoteltavaksi annoksen pinnalle)
2 valkosipulin kynttä
3 rkl voita
noin litra mietoa kasvislientä
50 g voita
75 g parmesania raasteena
suolaa

Teko-ohje:

Laita kasvisliemi kuumenemaan. Raasta parmesani valmiiksi odottamaan. Huuhtele parsat. Kuori ne tarvittaessa ja poista niistä puiseva tyviosa (2-3 cm). Leikkaa parsat sentin paloiksi ja ota nuput talteen. Silppua kevätsipulit ja viipaloi valkosipulin kynnet.

Kuullota noin kaksi kolmasosaa kevätsipulista, valkosipuli ja riisi kolmessa ruokalusikallisessa voita. Lisää kuumaa lientä ja anna riisin kiehua reilusti. Mausta tarvittaessa suolalla. Laske lämpöä ja muhita risottoa. Lientä lisätään vähän kerrallaan sitä mukaa, kun riisi imee sitä itseensä. Lisää keittoajan (kts. pakkauksesta) puolivälissä parsan varsipalat riisin joukkoon. Keitä ja lisää parin kolmen minuutin kuluttua parsan nuput. Kun riisi alkaa olla sopivaa suussa (tuntuu vielä hampaissa) lisää voi ja parmesanraaste. Sekoita ja ripottele pinnalle vielä kevätsipulisilppua.

Noutopöydän kukka-asetelmakurssilta opittua

Espoon työväenopisto järjestää mainioita kursseja! Viimeksi osallistuin Noutopöydän kukka-asetelmakurssille, jossa väkerrettiin itse hieno kukkalaite ja saatiin vinkkejä pöytäkoristeiden tekoon. Kurssilla kukkaset aseteltiin korkeaan maljakkoon soran päälle. Syksyllä kävin vastaavalla kurssilla, jossa asetelma tehtiin sieneen. Tekemisen lomassa tuli tietoa sommittelusta ja kukkien käsittelystä.

Muotivirtaukset suosivat nykyään värikkäitä kimppuja, mutta kurssilla oli vihreä valkoinen teema.

Muutaman päivän ja automatkan jälkeen kukkalaitteeni
näytti tältä. Asetelman on tarkoitus kestää vain juhlapäivä,
onneksi tästä on saanut iloita pitempään.

Jokainen sai työstettäväksi:

2-3 oksaa eustomaa
3-4 neilikkaa
yhden liljanoksan
yhden peikonpähkinän oksan
muutaman heinän/vihreän oksan.

Näiden lisäksi tarvittiin korkea maljakko, koristesoraa ja helmiä tai nauhoja tarpeen mukaan koristeluun.

Ennen asetelman tekoa kukat käsiteltiin eli niihin leikattiin uusi imupinta ja kaikki "puolivälin" alapuoliset lehdet poistettiin ja myös kaikki huonot kohdat poistettiin. Leikkaukset tehtiin terävällä veitsellä. Pesimme alkutoimenpiteenä myös pohjasoran, joka laitettiin varovasti maljakon pohjalle. Vettä asetelmamaljakkoon laitettiin vain pari senttiä sorapinnan päälle, niin, että kukkien varret ylettivät veteen.

Eustoma osoittautui hyväksi asetelmakukaksi, sillä yhdestä oksasta sai irroitettua useampia kukkavarsia ja asetelmaan ei tarvitse ostaa niin paljon materiaalia. Neilikka taas kestää hyvin käsittelyä ja sen kukkaa voi kevyesti käsillä pörröttämällä avatakin vähän. Muuten ohjeena oli käsitellä kukkia hellästi.

Lilja on vielä nupullaan.

Sommittelu olikin sitten vaikeampi juttu. Asetelman pitää sopeutua maljakon kokoon ja muotoon. Lisäksi ihmissilmä valehtelee: Jos ei tietoisesti ajattele, saattaa käydä niin, että jokainen oksa on lopulta samalla tasolla, kun tarkoitus oli laittaa niitä eri korkeuksille maljakon sisään ja ulkopuolelle. Kurssin vetäjä pyysi meitä jakamaan korkeuden kolmeen tai neljään osaan ja laittamaan kukkia nivelkohtiin (esim. 1:3, 2:4 tai 3:4). Tässä maljakkoasetelmassa tavoitteena oli saada kukkavarret menemään suoraan ylöspäin. Viimeisenä maljakkoon laitetut peikonpähkinä ja muutama heinä rikkoivat suoraviivaisen asetelman ja se toi kokonaisuuteen mielenkiintoa. Minulle sommittelussa oli vaikeaa se, että kukat eivät aina asettuneet siihen asentoon, kun toivoin ja en saanut kaikkia poratuksi soran sisään pystysuoraan linjaan. Sitkeällä yrittämisellä sain kuitenkin opettajalta hyväksynnän ja kurssin suoritetuksi :) Koristelin maljakon ulkopuolelta ohuella spiraalilangalla, josta tein herkän vanteen maljakkoon. Nätti yksityiskohta, joka viimeisteli laitoksen.

Lasiin voi sujauttaa myös yksittäisen helmen koristeeksi.
Tämän helpommaksi asetelman teko ei voi tulla.

Oman tekemisen lisäksi saimme opettajalta vinkkejä helppoihin ja pomminvarmoihin asetelmiin ruokapöytään. Yksi hyvin käyttökelpoinen ja helposti toteutettava idea on asettaa peikonpähkinän oksa keskelle pöytää ja laittaa siihen esimerkiksi murattia tai heiniä mukailemaan oksaa. Jos kaipaa vähän romanttisempaa linjaa, niin nopea ja nätti asetelma tulee kuohuviinilaseihin laitetuista kukkasista. Lasiin tilkka vettä ja sitten yksi tai kaksi lyhytvartista neilikkaa, ruusua, vihreää lehteä per lasi. Lasien yhteyteen, pöydän päälle, voi vielä ripotella ruusun terälehtiä. Opettaja kannusti kokeilemaan myös luonnosta jokamiehen oikeuksilla saatavia materiaaleja ja oman puutarhan kukkaloistoa.

Kurssin vetäjän tekemä muunnelma.
Asetelmassa ei ole soraa ja tukea
antaa vihreä alumiinilanka.