Näytetään tekstit, joissa on tunniste rengasmatka Saksaan. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rengasmatka Saksaan. Näytä kaikki tekstit

tiistai 5. elokuuta 2014

Autolla Euroopassa - taas

Olen lomien puristuksessa: ensimmäinen pätkä ehti juuri päättyä ja toinen pätkä alkaa kohta. Ulkomaanreissu on tältä kesältä tehty: kävimme rengasmatkalla Euroopassa. Reittimme kulki Ruotsin, Tanskan, Saksan, Alankomaiden, Belgian ja Luxemburgin kautta.

Amsterdamista ja Goudasta löysimme kiekoittain juustoja.

Meillä oli ennakolta muutamia suurempia päämääriä lomallemme: Halusimme nähdä Alankomaiden padot, pandakarhut Belgiassa ja Alpit Saksassa. Pitkin kesää jännitimme, pääsisikö Saksan joukkue jalkapallon finaaliotteluun ja niinhän siinä kävi, että voittojuhlien aikaan olimme juuri sopivasti Bremenissä aistimassa tunnelmaa. Näiden suurempien tärppien lisäksi löysimme monta muutakin mieleenpainuvaa kohdetta.



Alankomaissa merivesi on joskus ongelmaksi.

Benelux-maissa kiersimme muutaman päivän. Parhaiten ehdimme tutustua Alankomaihin, jonne menemme vielä joskus uudelleen. Ystävälliset ja kielitaitoiset ihmiset, alati jatkuvat kanavat ja tasainen maa tekivät meihin vaikutuksen. Oikeastaan ainoa haittapuoli oli se, että bensa ja eläminen ylipäänsä tuntuivat kalliilta. Toisaalta vinkuvat jarrupalat putsatiin ilmaiseksi paikallisella huoltamolla!

Rasti ruutuun, pandat on nähty!
 
Belgiassa vietimme päivän Pairi Daizan eläintarhassa. Meille sattui tosi helteinen päivä, mutta kiersimme kuumuudessa koko eläintarhan. Tässäpä olikin sellainen tarha, jollaista ei ole aikaisemmin tullut vastaan! Eläimiä ei sinänsä ollut hirveän paljoa, mutta tarha oli asukkaille ja meille vierailijoille mielenkiintoinen. Kultani piti lepakkoluolaa huikeana ja minä ihastelin kiinalaista puutarhaa. Päivän päätteeksi olin vähän hämilläni, koska Pairi Daizassa oli niin paljon muutakin nähtävää kuin vain eläimet. Kannattaa kokea!



Matkalla Saksan korkeimmalle huipulle. Jäin vuoren juureen odottamaan..

Luxemburgin, Trierin ja Schwarzwaldin kautta autokuntamme saavutti vihdoin retken eteläisimmän pisteen ja oli aika muutaman päivän lomailulle osapuilleen yhdessä paikassa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme jääneet Oberstdorfiin, mutta muutimme suunnitelmaa ja pysähdyimme Garmisch-Partenkircheniin. Sieltä löytyi talviurheilupaikkoja, Saksan korkein huippu ja kunnon turistimeininkiä. Maisemat olivat huikean kauniita. Etukäteen jännitin, miten pärjäisin korkean paikan kammoni kanssa, mutta hyvinhän se meni, kun en lähtenyt korkealle ollenkaan.


Perinteistä menoa Garmisch-Partenkirchenissä

Yksi Saksan suosituimmista nähtävyyksistä on Neuschwansteinin satulinna. Linnan syntyhistoria ja siihen liittyvä tarina hullusta kuninkaasta saa oikeat puitteet, kun pääsee paikan päälle. Kävimme samalla myös Hohenschwangaun linnassa, jonne on molempien kohteiden lipunmyynnistä lyhyt, mutta jyrkkä kävelymatka. Liput kannattaa muuten varata etukäteen, jotta välttyy monen tunnin jonotukselta. Linnoihin pääsee vain oppaan kanssa ja paljon portaita sisältävä opastus kestää molemmissa linnoissa puolisen tuntia.



Marienbrückltä otettu kuva Neuschwansteinin linnasta. Tuttu näky jo yläasteen saksanluokan seinältä.

Alpeilta lähdimme valumaan pitkin Reinin vartta kohti pohjoista. Saksan korkeimpien paikkojen jälkeen luulisi, että suurimmat nousut olisi tehty, mutta mäet ovat jokivarressa vielä jyrkkiä ja serpentiiniteitä riittää, kun haluaa poiketa kyliin. Me pysähdyimme Koblenzissa, jossa isot joet, Mosel ja Rein, kohtaavat. Jokien varret ovat turistien suosiossa ja matkaa voi taittaa myös jokilaivalla.



Jokien risteyksen näkee parhaiten yläilmoista käsin.

Saksalle oli aika sanoa Auf Wiedersehen ja jatkaa matkaa kohti Pohjoismaita. Meillä oli tiedossa kaksi pitemmän ajon päivää, joiden jälkeen oli palkintona Kolmårdenin eläintarha Ruotsissa. Meidän viides ja pisin autolomamme alkoi olla loppusuoralla. Matkan aikana ehdimme jo käymään läpi, mitä sitten ensi kerralla tekisimme. Vähään aikaan ei kuitenkaan lähdetä minnekään, nyt vain lomaillaan. Ruokajuttuihin palaan syyskuussa!



tiistai 6. toukokuuta 2014

Toinen rengasmatkamme Saksaan

Viime kesänä teimme ensimmäisen rengasmatkamme Saksaan. Autolomailu on meille muutenkin mieleen, sillä olemme kiertäneet myös Ruotsia ja Yhdysvalloissa vähän laajaa Teksasia. Tällä kertaa lähdimme reissuun pääsiäistä edeltävän viikon perjantaina suoraan töistä ja palasimme pääsiäisen jälkeisenä keskiviikkona takaisin. Autolautta Helsingistä Saksaan vähensi kilometrejä, joita kertyi kokonaisuudessaan 3600.


Bremenin kaupunkinäkymiä


Reitti valikoitui taas edullisten yöpymispaikkojen muodostaman ketjun ympärille ja tällä kertaa seikkailimme myös entisen Itä-Saksan puolella. Viime reissulla myönteisen vaikutelman tehnyt Harz vuoristo otettiin ohjelmaan myös nyt. Pääsiäistä vietimme maaseudulla kolmeksi päiväksi varatussa huoneistossa.



Bremenissä käytiin torilla ja kahvilla


Akvaarioharrastuksemme houkuttelee meitä käymään eläntarhoissa katsomassa merenalaista ja maanpäällistä elämää. Tällä reissulla kävimmekin Berliinin eläintarhassa (tämä on se lajistoltaan suurempi eläintarha Berliinissä), Hampurin eläintarhassa ja huikean hienossa Serengeti parkissa safarilla. Yksi reissun kohokohdista oli käydä myös Berliinin Sealifen Aquadomissa, maailman suurimman sylinterinmuotoisen meriakvaarion sisällä hissillä. Voin lämpimästi suositella näitä kohteita kaikille eläintarhojen ystäville.Jännittävintä oli Serengeti parkissa, jossa kiersimme leijona- ja tiikerihäkeissä omalla autolla ja kuuntelimme sarvikuonojen tuhinaa avoimesta autonikkunasta. Hampurin eläintarhan Eismeer näyttely oli todella hieno pingviineineen ja jääkarhuineen. Sealife on meille jo liian tuttu paikka, mutta Aquadom kannattaa käydä katsomassa, eikä sinne pääse muuta kuin Sealifen kautta.

Berliinin eläintarhan akvaariossa oli paljon meduusoja


Reittimme varrella poikkesimme useammassa kaupungissa ja kylässä, joissakin vain pikaisesti kahvilla ja toisissa paremmin jalkautuen keskeisiin nähtävyyksiin. Kohteet valikoituivat sattuman kaupalla ilman suurempia suunnitelmia. Kävimme mm. St. Peter-Ordingissa Pohjanmeren rannalla. Tuulinen päivä oli tuonut paikalle leijalautailijoita ja heidän vauhdikasta menoaan oli hauska katsella rantaravintolasta parsarisoton äärestä. Wismarissa, Itämeren rannalla, puolestaan jalkauduimme historialliseen keskustaan katsomaan hansakaupungin porrasperäisiä porvaristaloja. Satamavierailun ja kalamarkkinoiden jälkeen matka jatkui Schweriniin, jonka lumoavan kauniiseen satulinnaan emme päässeet ikävä kyllä sisälle. Tutustuimme linnan puutarhaan, jossa kevätistutukset toivat jo väriä.

Schwerinin linnan puistossa oli paljon kukkaistutuksia.


Pääsiäisenä kävimme Goslarissa Harz-vuoristossa ja Unescon maailmanperintökohteiden listalle kuuluva kaupunki olikin todella kaunis vierailukohde. Serpentiiniteitä ja jylhiä maisemia emme kuintenkaan liiemmin nähneet, vaikka korkealla ajoimmekin. Reitit olisi pitänyt valita toisin. Retkeilystä ja pyöräilystä pitäville Harzin maisemat ovat myös passeleita. Goslarista oli pitkä ajomatka takaisin majapaikkaamme keskelle Lüneburgin nummia. Olimme tällä reissulla pääsiäislauantaina ja matkan varrella näkyi kylien yhteisiä pääsiäiskokkoja. Seuraavana aamuna pääsiäispupu oli tuonut meidänkin lomahuoneiston oven eteen korillisen pääsiäismunia.

Hampurin eläintarhassa oli upea merivesiallas


Reissulta palasimme taas Tanskan ja Ruotsin läpi ajamalla. Meillä oli tarkoitus tulla osa matkasta lautalla, mutta pienen laskemisen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että vaivattominta olisi ajaa oman aikataulun mukaan autolla. Monesti kuulee, että Etelä-Ruotsin läpiajo on tylsääkin tylsempää hommaa, mutta me oikeastaan tykkäämme reitistä. Sen varrelle jää moni tuttu paikka, joista meillä on Ruotsin kierrokselta jo mukavaa muisteltavaa.

Luultavasti kesällä lähdemme taas autolla reissuun. Onko se sitten Saksa vai Suomi tai jotain ihan muuta, sitä ei vielä tässä vaiheessa tiedä.



Myös syötäväksi tarkoitettuja kaloja oli tarjolla, ei vain akvaarioita.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Terveisiä Saksasta

Palasimme juuri rengasmatkalta Saksasta. Noin 3500 km reittimme itäisin piste oli Berliinissä, läntisin Bremenin hujakoilla ja eteläisin Leipzigissa. Matka alkoi lautalla Helsingistä Traveündeen ja takaisin tultiin Tukohlma-Turku reitin kautta.

Reissun aikana ehdimme nähdä kevään ja saksalaisen pääsiäisen, käydä safarilla ja mennä hissillä meriakvaarion sisään. Kerron tarkemmin lomakuulumisista myöhemmissä postauksissani ja kunhan soppatykki saadaan kuntoon, ruokareseptejäkin on tulossa!

Satoi tai paistoi, jäätelöä oli tarjolla


sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Rundreise - Teil 4: Luksusyllätyksiä ja pitkiä matkoja

Schwarzwaldin metsien jälkeen lähdimme ajelemaan kotia kohti. Meillä oli vielä kaksi yötä Saksan puolella jäljellä ja suunnittelimme taas päivämatkat niin, että myöhään illalla olisimme perillä ennalta varatussa yöpaikassa. Ensimmäinen yö olisi aivan Luxemburgin, Saksan ja Belgian rajalla.

Löytö keskeltä parsapeltoja


Lähdimme aluksi nousemaan pohjoista kohti Saksan viinitietä pitkin. Ajoimme muutaman kymmenen kilometriä Ranskan puolella ja siellä ei ollut vielä yhtään viiniköynnöstä näkyvillä, mutta heti viinitien alussa Schweigenissä alkoi näkyä viljelyksiä tien molemmilla puolilla. Viinitien ympäristö oli todella kaunista ja sen vartta kelpaa ajella, vaikkei viineistä välittäisikään. Tie mutkittelee pienten kylien kautta eteenpäin vajaan 90 kilometrin verran. Viinitien jälkeen ajoimme jonkin matkaa Reinin varrella ja siellä nähtävää riitti myös: jokilaivoja, viinitarhoja ja komeita linnoja oli tuon tuosta. Turistipalveluita näkyi olevan runsaasti ainakin mainosten perusteella, budjettimatkaaja näkee paljon jo ihan ilmaiseksikin. Mekin poikkesimme muutamaan pikkukylään ja pidimme Reinin varressa jaloittelutaukoa maisemia ihastellen.

Linna Reinin varrella


Majoituimme illalla todella vaikeasti löydettävään Pension Froschlochiin Lützkampeniin. Navigaattorimme ei meinannut löytää perille ja ajoimmekin pariin otteeseen vikaan. Illan pimetessä löysimme perille ja 40 euroa maksanut "ok"-tason majoittuminen alkoi. Tässäkään pensionaatissa ei ollut pimentäviä verhoja, joten pääsimme aikaisin aamulla liikenteeseen. Meillä oli tarkoitus mennä aamupalalle Luxemburgiin, mutta löysimme niin pienen maisemareitin, ettei sen varrella näkynyt yhtään kahvilaa tai ravintolaa auki. Ihanan vanhahtavaa maaseutua kuitenkin pääsimme katsomaan, sellaista jossa asiat ovat somasti vinksallaan. Luxemburgista löytyi taas serpentiinitie ja se vei meidät sen verran ylös, että näimme maaseutua vähän laajemmin.

Siirryimme etsimään aamupalaa Belgian puolelle ja suuntasimme Liègeen. Meillä ei ollut aikomustakaan katsastaa kaupunkia lähemmin, kävisimme aamupalalla ja suklaakaupassa, joiden jälkeen menisimme takaisin Saksaan. Aamupala löytyi pienen kuljeksinnan jälkeen sieltä, missä jono oli pisin. Herätimme pientä hilpeyttä tiskillä asioidessamme, koska yhteistä kieltä ei meinannut löytyä ja otin blogia varten vielä pari kuvaakin. Saimme kuitenkin järjestettyä erittäin maukkaat patongit ja makeat mansikkaleivokset. Matka voisi jatkua suklaapuodin kautta Saksaan.

Belgialainen subi


Saksan puolella melko lähellä rajaa oli matkaoppaan suosittelema Aachenin kaupunki. Autoliiton opas kertoi, että kaupungin ilmassa "leijuu kitkerä haju. Rikin pistävä haju tulee syvältä maan alta". Meidän neniimme ei pistävä haju kantautunut. Aachenista löytyy Saksan ensimmäinen Unescon maailmanperintökohteeksi luokiteltu kohde, tuomiokirkko, jossa vierailimme. Kirkko oli ulkoa suuri ja vakuuttava. Sisätilat olivat myös hienot pilareineen ja lukuisine mosaiikkitöineen. Oppaassa sanottiin, että katedraali on kaupungin ykkösnähtävyys ja siellä olikin paljon kävijöitä.

Aachen katedraali - kattokoristeet


Aachenin kaupunki on myös tunnettu kylpyläperinteistään ja päätimme polskauttaa itsekin luksuskylpyläksi mainostetussaCarouls Thermen-kylpylässä. Odotin haistavani rikintuoksua täältä, mutta eihän nyt luksuspaikoissa pahalta voi haista. Vesi oli lämmintä niin sisällä kuin ulkonakin. Päivä alkoi olla tapahtumia täynnä ja meidän oli jatkettava eteenpäin seuraavaan yöpaikkaamme Hareniin.

Tähän mennessä meidän lomapäivämme oli ollut ihan luksusta: olimme ajaneet kolmessa maassa, nähneet hienoja paikkoja, mutta päivällä oli meille vielä yksi superyllätys tarjottavanaan. Olimme jo melko väsyneitä ja jälleen kerran nälkäisiä, emmekä oikein meinanneet löytää ruokapaikkaa. Kultani ehdotti, että antaisimme navigaattorin suositella ja valitsimme listalta Adelheids Spargelhaus nimisen ravintolan. Muistan selvästi tyrmänneeni ravintolaehdotuksen, ettei siitä tule yhtään mitään, se on kuitenkin joku pieni myytikoju parsapellon vieressä, joka on suljettu monta tuntia sitten. Niin vain kuitenkin lopulta istuimme ilman pöytävarausta täpötäydessä valkoisten pöytäliinojen ravintolassa syömässä vastanostettua parsaa. Herkullisinta parsaa ikinä! Vatsat pinkeinä jatkoimme matkaa EVE Resort & Spahan Hareniin. Siellä meitä odotti kaksikerroksinen golfbungalow, 39 euroa, vesiestenäkymällä.

Ihan parasta parsaa!


Seuraava päivä toi taas pitkän ajomatkan: ensi yö oltaisiin jo Tanskassa ja sitä seuraava Tukholman lähellä. Sateinen matkapäivä alkoi valtavalla aamupalalla bensa-aseman kupeessa olleessa ostoskeskuksessa. Pari kymppiä kustantanut kahden hengen aamupala sisälsi runsaanpuoleisen leikkeletarjottimen, hedelmä- ja vihannesvalikoiman sekä leipäkorin, munakasta, pekonia ja jopa tartaria. Voinappejakin oli varattu reilun 100 g:n edestä. Saksassa ruoka on huomattavasti paljon edullisempaa kuin kotona olemme tottuneet. Aamupalan jälkeen ei paljoa pysähdelty, vesisateessa matkanopeus ei ollut niin kova kuin aikaisempina päivinä ja perillä Tanskassa Menstrop Krogissa olimme vasta vähän ennen kymmentä illalla rättiväsyneinä. Seuraavana päivänä olisi taas pitkä matka, mutta se kulkisi kauniin Etelä-Ruotsin halki Tukholmaan. Meidän reissumme oli loppusuoralla, vielä käynti parissa nähtävyydessä Ruotsin puolella ja illallinen laivalla.
Mosel

Viimeisten ajopäivien aikana oli hyvä kerrata ja muistella loman kohokohtia. Jylhiä Harz-vuoriston maisemia, ihanaa Schwarzwaldia ja kauniita jokimaisemia. Jokaiselle reissupäivälle oli sattunut jotain mukavaa ja ennalta odottamatonta näkemistä. Meille tietysti näin ensimmäisellä reissulla Ruotsin ja Tanskan sillat, Autobahnit ja serpentiinitiet olivat jo elämyksiä. Oli hauska kokeilla, kuinka kovaa autolla pääsee ja osaako yhtään puhua saksaa. Saksaan palaamme joskus myöhemminkin, olen jo katsonut Berliinin eläintarhan kotisivut valmiiksi, Alpit jäivät näkemättä ja Schwarzwaldista ei saanut tarpeekseen. Mainio kesäreissu!

Ruotsi Gränna: Polkagris tehdas


Muutamia kantapään kautta koettuja vinkkejä automatkalle Saksaan:

- tienvarren bensa-asemilla polttoaine on kalliimpaa, kannattaa poiketa kyliin ja kaupunkeihin (ihan kuten Suomessakin)
- tienvarren ravintolat ovat heikkotasoisia, syöminen ja juominen on edullisempaa kaupungeissa ja kylissä
- serpentiiniteiden varsilla ei ole liiemmin bensiksiä, ihan viimeisillä hönkäyksillä ei kannata ajaa
- ruuhkiin voi jumittua pitkäksi aikaa, ei ole ollenkaan liioiteltua pitää autossa ylimääräistä vesipulloa ja pientä välipalaa (kiitos Autoliiton oppaalle tästä vinkistä)
- renkaat kuluvat pitkällä matkalla, sadesäällä urasyvyyksien soisi olevan kunnossa
- moottoritiellä voi ajaa myös hitaasti, omalla kaistallaan
- Autoliiton oppaissa on hyviä vinkkejä nähtävyyksistä mutta myös saksalaisesta ajokulttuurista ja esimerkiksi hätävilkkujen käytöstä
- Saksassa maksetaan rahalla, kortti käy lähinnä bensa-asemilla
- kaikki lomailu on aina parasta hyväntuulisessa seurassa ilman riitaa ja kitinää :)

 

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Terveisiä kesälomalta, Rundreise!

Ruokablogissa ollaan vietetty viime päivinä kesälomaa ja postaukset ovat tulleet ajastettuina. Vieläkin menee jokin aika lomasta toipuessa, töitä tehdessä ja uutta lomaa valmistellessa, mutta päivitän blogiani näin kesälläkin, harvakseltaan tosin.


Autoliiton matkaoppaat olivat kovassa käytössä


Teimme jo tämän vuoden toisen rengasmatkan (kertomus meidän Amerikan roadtripistä löytyy täältä) ja tällä kertaa matkaa taitettiin omalla autolla lähinnä Saksassa. Minulle tällainen autoloma on ollut pitkään haaveissa ja sitkeällä taivuttelulla sain myös kultani innostumaan. Matka oli hieno kokemus, vaikka autossa tulikin istuttua tovi jos toinenkin.

Bodenseen rannoilta löytyi uutta ja vanhaa rinnetaloa ja -linnaa.


Pyrimme käytännön syistä välttämään isoja kaupunkeja ja reittimme koostuikin useista pikkukylistä ja niistä löytyneistä pikkuihmeistä. Nautimme Autobahnien kovasta vauhdista ja välillä suhailimme serpentiiniteitä ylös ja alas. Palaan myöhemmin blogissani matkan antiin tarkemmin.

Schwarzwald tarjosi meille monenlaisia maisemia!