Näytetään tekstit, joissa on tunniste Haren. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Haren. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Rundreise - Teil 4: Luksusyllätyksiä ja pitkiä matkoja

Schwarzwaldin metsien jälkeen lähdimme ajelemaan kotia kohti. Meillä oli vielä kaksi yötä Saksan puolella jäljellä ja suunnittelimme taas päivämatkat niin, että myöhään illalla olisimme perillä ennalta varatussa yöpaikassa. Ensimmäinen yö olisi aivan Luxemburgin, Saksan ja Belgian rajalla.

Löytö keskeltä parsapeltoja


Lähdimme aluksi nousemaan pohjoista kohti Saksan viinitietä pitkin. Ajoimme muutaman kymmenen kilometriä Ranskan puolella ja siellä ei ollut vielä yhtään viiniköynnöstä näkyvillä, mutta heti viinitien alussa Schweigenissä alkoi näkyä viljelyksiä tien molemmilla puolilla. Viinitien ympäristö oli todella kaunista ja sen vartta kelpaa ajella, vaikkei viineistä välittäisikään. Tie mutkittelee pienten kylien kautta eteenpäin vajaan 90 kilometrin verran. Viinitien jälkeen ajoimme jonkin matkaa Reinin varrella ja siellä nähtävää riitti myös: jokilaivoja, viinitarhoja ja komeita linnoja oli tuon tuosta. Turistipalveluita näkyi olevan runsaasti ainakin mainosten perusteella, budjettimatkaaja näkee paljon jo ihan ilmaiseksikin. Mekin poikkesimme muutamaan pikkukylään ja pidimme Reinin varressa jaloittelutaukoa maisemia ihastellen.

Linna Reinin varrella


Majoituimme illalla todella vaikeasti löydettävään Pension Froschlochiin Lützkampeniin. Navigaattorimme ei meinannut löytää perille ja ajoimmekin pariin otteeseen vikaan. Illan pimetessä löysimme perille ja 40 euroa maksanut "ok"-tason majoittuminen alkoi. Tässäkään pensionaatissa ei ollut pimentäviä verhoja, joten pääsimme aikaisin aamulla liikenteeseen. Meillä oli tarkoitus mennä aamupalalle Luxemburgiin, mutta löysimme niin pienen maisemareitin, ettei sen varrella näkynyt yhtään kahvilaa tai ravintolaa auki. Ihanan vanhahtavaa maaseutua kuitenkin pääsimme katsomaan, sellaista jossa asiat ovat somasti vinksallaan. Luxemburgista löytyi taas serpentiinitie ja se vei meidät sen verran ylös, että näimme maaseutua vähän laajemmin.

Siirryimme etsimään aamupalaa Belgian puolelle ja suuntasimme Liègeen. Meillä ei ollut aikomustakaan katsastaa kaupunkia lähemmin, kävisimme aamupalalla ja suklaakaupassa, joiden jälkeen menisimme takaisin Saksaan. Aamupala löytyi pienen kuljeksinnan jälkeen sieltä, missä jono oli pisin. Herätimme pientä hilpeyttä tiskillä asioidessamme, koska yhteistä kieltä ei meinannut löytyä ja otin blogia varten vielä pari kuvaakin. Saimme kuitenkin järjestettyä erittäin maukkaat patongit ja makeat mansikkaleivokset. Matka voisi jatkua suklaapuodin kautta Saksaan.

Belgialainen subi


Saksan puolella melko lähellä rajaa oli matkaoppaan suosittelema Aachenin kaupunki. Autoliiton opas kertoi, että kaupungin ilmassa "leijuu kitkerä haju. Rikin pistävä haju tulee syvältä maan alta". Meidän neniimme ei pistävä haju kantautunut. Aachenista löytyy Saksan ensimmäinen Unescon maailmanperintökohteeksi luokiteltu kohde, tuomiokirkko, jossa vierailimme. Kirkko oli ulkoa suuri ja vakuuttava. Sisätilat olivat myös hienot pilareineen ja lukuisine mosaiikkitöineen. Oppaassa sanottiin, että katedraali on kaupungin ykkösnähtävyys ja siellä olikin paljon kävijöitä.

Aachen katedraali - kattokoristeet


Aachenin kaupunki on myös tunnettu kylpyläperinteistään ja päätimme polskauttaa itsekin luksuskylpyläksi mainostetussaCarouls Thermen-kylpylässä. Odotin haistavani rikintuoksua täältä, mutta eihän nyt luksuspaikoissa pahalta voi haista. Vesi oli lämmintä niin sisällä kuin ulkonakin. Päivä alkoi olla tapahtumia täynnä ja meidän oli jatkettava eteenpäin seuraavaan yöpaikkaamme Hareniin.

Tähän mennessä meidän lomapäivämme oli ollut ihan luksusta: olimme ajaneet kolmessa maassa, nähneet hienoja paikkoja, mutta päivällä oli meille vielä yksi superyllätys tarjottavanaan. Olimme jo melko väsyneitä ja jälleen kerran nälkäisiä, emmekä oikein meinanneet löytää ruokapaikkaa. Kultani ehdotti, että antaisimme navigaattorin suositella ja valitsimme listalta Adelheids Spargelhaus nimisen ravintolan. Muistan selvästi tyrmänneeni ravintolaehdotuksen, ettei siitä tule yhtään mitään, se on kuitenkin joku pieni myytikoju parsapellon vieressä, joka on suljettu monta tuntia sitten. Niin vain kuitenkin lopulta istuimme ilman pöytävarausta täpötäydessä valkoisten pöytäliinojen ravintolassa syömässä vastanostettua parsaa. Herkullisinta parsaa ikinä! Vatsat pinkeinä jatkoimme matkaa EVE Resort & Spahan Hareniin. Siellä meitä odotti kaksikerroksinen golfbungalow, 39 euroa, vesiestenäkymällä.

Ihan parasta parsaa!


Seuraava päivä toi taas pitkän ajomatkan: ensi yö oltaisiin jo Tanskassa ja sitä seuraava Tukholman lähellä. Sateinen matkapäivä alkoi valtavalla aamupalalla bensa-aseman kupeessa olleessa ostoskeskuksessa. Pari kymppiä kustantanut kahden hengen aamupala sisälsi runsaanpuoleisen leikkeletarjottimen, hedelmä- ja vihannesvalikoiman sekä leipäkorin, munakasta, pekonia ja jopa tartaria. Voinappejakin oli varattu reilun 100 g:n edestä. Saksassa ruoka on huomattavasti paljon edullisempaa kuin kotona olemme tottuneet. Aamupalan jälkeen ei paljoa pysähdelty, vesisateessa matkanopeus ei ollut niin kova kuin aikaisempina päivinä ja perillä Tanskassa Menstrop Krogissa olimme vasta vähän ennen kymmentä illalla rättiväsyneinä. Seuraavana päivänä olisi taas pitkä matka, mutta se kulkisi kauniin Etelä-Ruotsin halki Tukholmaan. Meidän reissumme oli loppusuoralla, vielä käynti parissa nähtävyydessä Ruotsin puolella ja illallinen laivalla.
Mosel

Viimeisten ajopäivien aikana oli hyvä kerrata ja muistella loman kohokohtia. Jylhiä Harz-vuoriston maisemia, ihanaa Schwarzwaldia ja kauniita jokimaisemia. Jokaiselle reissupäivälle oli sattunut jotain mukavaa ja ennalta odottamatonta näkemistä. Meille tietysti näin ensimmäisellä reissulla Ruotsin ja Tanskan sillat, Autobahnit ja serpentiinitiet olivat jo elämyksiä. Oli hauska kokeilla, kuinka kovaa autolla pääsee ja osaako yhtään puhua saksaa. Saksaan palaamme joskus myöhemminkin, olen jo katsonut Berliinin eläintarhan kotisivut valmiiksi, Alpit jäivät näkemättä ja Schwarzwaldista ei saanut tarpeekseen. Mainio kesäreissu!

Ruotsi Gränna: Polkagris tehdas


Muutamia kantapään kautta koettuja vinkkejä automatkalle Saksaan:

- tienvarren bensa-asemilla polttoaine on kalliimpaa, kannattaa poiketa kyliin ja kaupunkeihin (ihan kuten Suomessakin)
- tienvarren ravintolat ovat heikkotasoisia, syöminen ja juominen on edullisempaa kaupungeissa ja kylissä
- serpentiiniteiden varsilla ei ole liiemmin bensiksiä, ihan viimeisillä hönkäyksillä ei kannata ajaa
- ruuhkiin voi jumittua pitkäksi aikaa, ei ole ollenkaan liioiteltua pitää autossa ylimääräistä vesipulloa ja pientä välipalaa (kiitos Autoliiton oppaalle tästä vinkistä)
- renkaat kuluvat pitkällä matkalla, sadesäällä urasyvyyksien soisi olevan kunnossa
- moottoritiellä voi ajaa myös hitaasti, omalla kaistallaan
- Autoliiton oppaissa on hyviä vinkkejä nähtävyyksistä mutta myös saksalaisesta ajokulttuurista ja esimerkiksi hätävilkkujen käytöstä
- Saksassa maksetaan rahalla, kortti käy lähinnä bensa-asemilla
- kaikki lomailu on aina parasta hyväntuulisessa seurassa ilman riitaa ja kitinää :)