perjantai 12. heinäkuuta 2013

Ryynrieskoo

Kotona meillä tehtiin ryynirieska yleensä piimään, mutta löysin Riitta Pohjanluoman toimittamasta Perinnemakuja maakunnista -kirjasta savolaisen ryynrieskan, joka tehdään keittämällä puuron kautta. Täytyypä kotopuolessa kysellä, mikä se on kaikkein savolaisin tapa tätä valmistaa: liottamalla suurimoita piimässä vai näin puuron kautta?

Kun ryynirieskan tekee ilman piimää, maku on pehmeämpi. Tämän kanssa sopisi kunnon luomumunista tehty munavoi!



Tarpeet:


2 dl vettä
150 g ohrasuurimoita
1 l maitoa
100 g kaurahiutaleita
3 munaa
0,5 rkl suolaa

Teko-ohje:


Kiehauta vesi, lisää ohrasuurimot ja keitä, kunnes vesi on imeytynyt suurimoihin. Lisää maito ja hauduta puuroksi.

Sekoita jäähtyneeseen ohrapuuroon suola, kaurahiutaleet ja munat. Levitä taikina leivinpaperille pellille noin sentin paksuiseksi kerrokseksi. Paista uunissa 225 asteessa, kunnes pinta saa väriä ja rieska kypsyy.

Leikkaa rieska neliöiksi tai kolmioiksi hieman jäähtyneenä.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Rundreise Teil 2: Harzista Schwarzwaldiin

Toisen reissupäivän aamuna heräsimme raikkaaseen vuoristoilmaan ja aurinkoiseen keliin (katso, miten tänne päädyttiin tästä). Aamut ovat valkeita myös Euroopassa ja harvassa majapaikassamme oli pimentävät verhot. Pääsimme siis aikaisin liikenteeseen. Tarkoitus oli ajella hetki ja löytää jokin aamupalapaikka matkan varrelta. Navigaattorista valitsimme ehdotettua pitemmän reitin ja pääsimmekin taas serpentiiniteille ajelemaan. Luulimme, että olemme jo laskeutuneet tarpeeksi ja olisimme pohjalla, kun reitin varrella rupesi näkymään järvimaisemia. Kyse olikin vesipadosta, joten matkaa alaspäin oli vielä edessä. Vesipato tarjosi kuitenkin mukavan pysähdyspaikan ja päivän ensimmäisen jalkautumisen maastoon.


Osterode

Muutaman kilometrin päästä padolta löytyi ensimmäinen isompi kylä. Meillä oli aamupala syömättä ja taas pysähdyttiin, Osterodeen. Kaupungissa oli markkinapäivä ja hulina sen mukainen. Löysimme aivan ytimestä kirkon vierestä konditorein, johon aioimme poiketa. Mutta, mutta, vain käteinen kelpaa! Suomessa emme käytä pääsääntöisesti palveluita, joissa kortti ei käy ja meinasimme vielä tässä vaiheessa matkaa tehdä samat johtopäätökset Saksassa. Siellä ei vaan missään muuallakaan muoviraha käy, joten oli pakko taipua.  Kahvilan tarjooma oli huikea, leivonnaisia, sämpylöitä, kakkuja ja pullia oli useampaa sorttia. Hinta oli noin puolet siitä, mitä kotimaassa maksaisimme. Suolapalan lisäksi meidän oli otettava myös makeat leivonnaiset.


Aamupäivän pysädysten jälkeen oli matkaa jatkettava Frankfurtin kautta kohti Schwarzwaldia autobahnia pitkin. Tällä kertaa maisemat moottoritien varressakin olivat mielenkiintoisia: nousuja, laskuja ja peltomaisemia. Frankfurtin pilvenpiirtäjien siluettikin nähtiin, mutta itse kaupunki ohitettiin niin nopeasti kuin pystyttiin. Mannheimissa liikenne alkoi tökkiä tietyön ja ilmeisesti mustan pilven vuoksi. Kaupungissa oli iso tulipalo ja savupilvi näkyi Hockenheimin formularadalle saakka.

tämä jo vähän pelotti

Illalla retkikuntamme saavutti reitin eteläisimmän tukikohdan. Olimme Gutachissa Blumbauernhofissa ja yövyimme siellä muutaman yön. Maatilamajoitus osui nappiin, paikka oli viehättävä niin ulkoa kuin sisältäkin. Sen jälkeen kun saatiin tavarat kannettua sisään, lähdimme tutustumaan lähipaikkoihin.

voisiko majapaikan näkymiltä muuta enää odottaa


Gutach ja sen vieressä oleva Hornberg linnoineen olivat mukavanoloisia pikkukaupunkeja. Schwarzwaldin tummat kuusimetsät ja jyrkät rinteet kohosivat ympärillemme. Olimme jo Harzissa nauttineet huimista maisemista, mutta Schwarzwald veti minusta kuitenkin pitemmän korren. Matkaoppaissa sanottiin, että tällä seudulla perinteet ovat kunniassa ja sen näki monessa paikassa. Talot olivat rakennettu perinteisellä kaavalla, käkikellot kukkuivat siellä täällä ja maaseutu tuli lähelle.

Hornberg

Näitä maisemia pitäisimme muutaman päivän tukikohtanamme ja tekisimme lyhyempiä päiväretkiä lähiseuduille. Niistä sitten enemmän kolmannessa osassa.




sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Vuohenmaitojuusto

Soppasirkuksessa on päästy aidon lähiruuan lähteille. Sain nimittäin kesäaikaan vuohia pitävältä työkaveriltani käsinlypsettyä vuohenmaitoa ja reseptin vuohenmaitojuuston valmistamiseksi. Olin maitolähetyksestä todella innoissani, sillä vuohenmaitoa en ole ennen päässyt kokeilemaan.

Vuohenmaidosta tuli juustomassaa paljon ja sain sen juuri ja juuri mahtumaan juustomuottiin. Maultaan juusto oli mietoa ja erittäin hyvää. Maku oli jotenkin pyöreämpi ja täyteläisempi kuin vastaavasti punaisesta maidosta tehdyssä juustossa tai kaupan kotijuustossa.  Käytin juustoa leivän päällä ja salaatissa.

Minulla on puinen juustomuotti ja harsokangas käytettävissä, mutta juuston voi valuttaa yhtä hyvin kahvin suodatinpapereilla vuoratussa siivilässä.

Paljon kiitoksia maidosta ja reseptistä työkaverilleni!


Tarpeet:


1,5 l vuohenmaitoa
3 kananmunaa
4 dl piimää (käytin rasvaisempaa AB piimää)
suolaa

Teko-ohje:


Sekoita kananmunat ja piimä valmiiksi. Kuumenna maito lämpömittarin avulla 75 asteiseksi. Lisää kananmuna-piimäseos maitoon ja kiehauta välillä pohjaa myöten sekoittaen sen verran että seos juuri ja juuri kuplii. Nosta keitos lämpimään paikkaan juustoutumaan noin tunniksi. Juustomassa jää kattilaan päällimmäiseksi ja hera valuu pohjalle. Siivilöi juustomassa muottiin ja ripottele väliin hieman suolaa. Anna valua jääkaapissa yön yli ennen kumoamista tarjolle.

Hera kannattaa hyödyntää leivonnassa esimerkiksi sämpylätaikinan nesteenä. Heran voi myös pakastaa myöhempää käyttöä varten.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Rundreise Teil 1 - Valmisteluja, ajamista ja lopulta currywurstia Harz vuoristossa

Unelmat, suunnitelmat ja alkuvalmistelut


Juhannuksen alla pääsimme vihdoin lompsimaan reiluksi viikoksi kesälomalle ja meidän kohdalla se tarkoitti noin viiden tuhannen kilometrin rengasmatkaa Eurooppaan. Reittisuunnitelma rakennettiin edullisten yöpaikkojen mukaan ja varasimme laivaliput sekä majapaikat toukokuun aikana. Tiukan työaikataulun vuoksi ehdimme tehdä vain vähän muita retkisuunnitelmia, joten paikalliskohteemme valikoituivat sään ja innostuksen mukaan reissun edetessä. Apuna matkalla meillä oli Autoliiton oppaat ja kultani iPhoneen ostettu Sygicin navigaattori.


Tekojärvi ja pato Harz vuoristossa


Vielä alustavia lomasuunnitelmia tehdessämme mietimme vaihtoehtoja loman toteuttamiseksi: lentää ja vuokrata auto, mennä laivalla suoraan Saksaan tai käyttää Ruotsin tai Tanskan lauttayhteyksiä Saksaan. Jokainen vaihtoehto mietittiin läpi ja aina päädyimme siihen, että mukavinta olisi ottaa oma auto laivalle ja mennä Tukholmaan ja ajaa tietä ja siltoja pitkin Saksaan. Yksi oman auton eduista on se, että tavarat kulkevat vaivattomasti mukana. Voi olla rantasandaalit, lenkkarit, kumpparit ja korkkarit mukana. Me pidämme Ruotsista paljon ja laivalla on ollut aina mukava matkustaa.

Puolitoista viikkoa aikaa ja hirveän pitkä reitti! Tiesimme, että näitä kommentteja kuulemme samantien, kun kerromme aikeistamme. Kyllähän se kilometrien määrä arvelutti meitäkin, näin pitkiä peräkkäisiä päivätaipaleita emme ole koskaan kokeneet, emme lapsena perheidemme asuntovaunumatkoilla, emmekä kahdestaan tekemillämme rengasmatkoilla. Matka oli pitkä ja välillä puuduttavakin. Toisaalta saksalaisilla moottoriteillä huristeltiin kovilla nopeuksilla, mikä tietysti nopeutti matkantekoa. Meillä on myös ollut tapana jakaa päivän kilometrit aamupäivän ja illan osuuteen. Päivän voi sitten viettää retkikohteeseen jalkautuen. Näin jälkeenpäin ajateltuna jokainen ajettu kilometri oli kaiken vaivan arvoinen.

Kolmården akvaario

Etelään teki mieli, jossain pitäisi yöpyä

Suunnittelmimme matkan niin, että alussa ja lopussa kulkisimme pitempiä matkoja ja keskivaiheilla Etelä-Saksassa meillä olisi lepopäiviä. Laivalta ajoimme Kolmårdenin akvaarion kautta Lundiin, jossa yövyimme. Seuraavana päivänä reittimme jatkui Tanskan kautta Saksaan. Pitkän ajomatkan iloina oli Tanskassa syödyt smörrebrödit. Kaatosateessa kiiruhdimme huoltoaseman vieressä olleeseen pikaruokalaan ja sieltä löytyi ihan kelpo leivät. Ne olivat varmasti hyvin pitkälle konseptoidut, mutta herkulliset täytteet ja maku olivat täsmälleen samat kuin voileipäkurssilla opetettiin. Mitähän ABC:lle pysähtyneet tanskalaiset ajattelevat kotimaamme tienvarsisapuskoista?





Saksan rajan ylityksen jälkeen päästiin vauhtiin, kunnes Hampurin ruuhkat tulivat vastaan. Meillä ei ollut ihmeemmin aikaa pysähdellä, mutta illan katveessa pääsimme pois moottoritieltä ja serpentiinitie Harz vuoristossa sijaitsevaan majapaikkaan alkoi. Maisemat olivat todella vaikuttavat ja olihan se jännittävää kiemurrella mutkaista tietä pitkin. Ehdimme moneen kertaan jo ajatella, että kohta olemme nousseet tarpeeksi, mutta sitten tulikin alamäki ja kohta perään ylämäki.

Yövyimme Altenaussa Drei Bärenissä. Yöpyminen maksoi 29 euroa ja rahalle sai vastineeksi tilavan huoneen omalla kylppärillä ilman aamupalaa. Altenaun kylä oli erittäin viehättävä: saksalaiseen tapaan talot olivat rakennettu lähelle kylän mutkittelevaa päätietä ja puutarhat olivat täydessä kukkaloistossaan. Kylää ympäröivät rinteet, metsät ja niityt loivat mahtavat puitteet.

Kyläkierroksen jälkeen oli aika ottaa tuntumaa saksalaiseen elämänmenoon. Hotellimme vieressä oli hassunkurinen ravintola ja kävimme sielä iltapalalla. Turisteja on liikenteessä enemmän hiitokaudella ja ravintolassa ei meidän lisäksemme ollut kuin pari paikallista asukasta. Listalta valitsimme currywurstit, kun ajattelimme annoksen hintansa vuoksi olevan pieni iltapalaksi sopiva satsi. Näin otimme tuntumaa myös saksalaiseen ravintolaan: hinnat ovat halvat, annokset vähintään riittävän suuret ja suolaa on paljon!






sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Terveisiä kesälomalta, Rundreise!

Ruokablogissa ollaan vietetty viime päivinä kesälomaa ja postaukset ovat tulleet ajastettuina. Vieläkin menee jokin aika lomasta toipuessa, töitä tehdessä ja uutta lomaa valmistellessa, mutta päivitän blogiani näin kesälläkin, harvakseltaan tosin.


Autoliiton matkaoppaat olivat kovassa käytössä


Teimme jo tämän vuoden toisen rengasmatkan (kertomus meidän Amerikan roadtripistä löytyy täältä) ja tällä kertaa matkaa taitettiin omalla autolla lähinnä Saksassa. Minulle tällainen autoloma on ollut pitkään haaveissa ja sitkeällä taivuttelulla sain myös kultani innostumaan. Matka oli hieno kokemus, vaikka autossa tulikin istuttua tovi jos toinenkin.

Bodenseen rannoilta löytyi uutta ja vanhaa rinnetaloa ja -linnaa.


Pyrimme käytännön syistä välttämään isoja kaupunkeja ja reittimme koostuikin useista pikkukylistä ja niistä löytyneistä pikkuihmeistä. Nautimme Autobahnien kovasta vauhdista ja välillä suhailimme serpentiiniteitä ylös ja alas. Palaan myöhemmin blogissani matkan antiin tarkemmin.

Schwarzwald tarjosi meille monenlaisia maisemia!

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Tonnikalapiirakka

Iltapalaksi piti keksiä taas jotain mutkatonta, mutta hyvää. Kaivelin arkiston kätköistä hyvän makumuiston jättäneen tonnikalapiirakan. Ohje on bongattu alunpitäen jommasta kummasta iltapäivälehdestä, lähde ei ole lähtenyt leikkeen mukaan, ikävä kyllä. Resepti lienee toistakymmentä vuotta vanha. Minusta piirakka on parasta, kun siihen käyttää jotain voimakasta juustoa kuten musta- tai punaleimaemmentalia.

Tarpeet pohja:


125 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
vajaa 1 dl juustoraastetta
n. 2 rkl vettä

Tarpeet täyte:


2 prk tonnikalapaloja vedessä
2 valkosipulinkynttä
0,5 tl mustapippuria
vajaa 1 tl suolaa
2 munaa
2 dl maitoa
noin 100 g juustoraastetta

Tonnikalapiirakkaa suviyössä

Teko-ohje:


Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja voitele ja korppujauhota piirasvuoka. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja nypi ne sormin rasvan kanssa seokseksi. Lisää tilkka vettä, jotta taikinasta tulee kiinteä. Levitä taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla ja paista pohjaa 225 asteessa noin 10 minuuttia.

Valuta tonnikala, mausta ja lisää puolikypsälle pohjalle. Sekoita munat ja maito ja kaada vuokaan. Ripota päälle juustoraaste ja paista vielä 20 minuuttia. Piirakka on parhaimmillaan tarjoiltuna lämpimänä.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Marinadi broilerille

Teimme risottoa ja sen kanssa oli tarkoitus syödä broileria. Hain jälleen kerran netistä inspiraatiota broilerin marinoimiseksi netistä ja löysin lupaavantuntisen ohjeen Kotilieden sivuilta. Kyseessä oli Jukka Perkon thaimaalaiset satay-vartaat. Meillä ei ollut tarkoitus tehdä vartaita ja tuunasimme ohjetta jonkin verran sen mukaan, mitä tarpeita meillä kaapissa oli ja mikä tuntui hyvältä. Myöskään kotilieden ohjeessa ollutta kastiketta emme päässeet maistamaan pähkinäallergian vuoksi.

Paistoin fileet pannulla miedossa lämmössä. Valmiina broilerit maistuivat maukkailta, inkiväärin ja korianterin maku tuli erityisesti esiin. Risotto oli kyllä näille väärä lisuke, vaikka se taas niin hyvää olikin,  riisi olisi ollut sellaisenaan parempaa. Kastikkeeksi laitoimme kylmää kermaviilistä ja valkosipulista sekoitettua soossia.


marinadi (n. 500g broilerin rintafileitä)

1 yksikyntinen valkosipuli
2,5 cm pala tuoretta inkivääriä
2 rkl soijaa
reilu 1 tl chiliä tai maun mukaan
1 tl kuivattua korianteria
2 tl tummaa sokeria
3 rkl sitruunamehua
1-2 rkl avokadoöljyä

Teko-ohje:


Pilko valkosipuli ja raasta inkivääri. Sekoita kaikki ainekset keskenään riittävän isossa ja tukevassa muovipussissa. Lisää broilerin leikkeet pussiin ja puristele pussia niin, että marinadi leviää hyvin fileiden ympärille. Anna marinoitua noin pari tuntia. Paista broilerit pannulla tai grillissä kypsäksi.