perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kello viiden jäätee ja kurkkuvoileivät

Aurinko paistaa! Sattui nätti ilma vapaapäiväksi, kumpiakaan, nättejä ilmoja tai vapaapäiviä, ei liiemmin vielä tänä kesänä ole ollut. Auringonpaiste houkutteli tekemään jotain kesältä tuntuvaa välipalaa. Itse tehty jäätee ja kurkkuvoileivät ovat herkullisia kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kurkkuvoileivät tehdään juuri ennen tarjoilua, etteivät ne ehdi kostua liikaa. Leipien päälle sipaistu voi toimii myös kosteussulkuna. Joissain ohjeissa kurkuista otetaan kuoret ja siemenet pois, mutta minun versiossani ne saavat olla.

Jääteen tein hauduttamalla teekukkasta kuumassa vedessä samaan tapaan kuin olisin tehnyt lämmintä teetä. Maustoin teen limenmehulla ja hunajalla omaan makuuni sopivaksi ja jäähdytin sen jääkylmäksi jääkaapissa ja jääpaloilla.


Tarpeet kurkkuvoileivät:


8 kpl paahtoleipäviipaleita
puolikas kurkku
voita
suolaa
musta- tai valkopippuria
tilliä

Teko-ohje:


Leikkaa paahtoleipäviipaleista kuori pois ja sipaise leipien päälle ohuelti voita. Leikkaa kurkku ohuen ohuiksi siivuiksi ja asettele kurkkuviipaleet neljän leipäpalan päälle. Ripauta hieman suolaa ja pippuria. Mausta tillillä. Nosta loput leipäviipaleet päällimmäiseksi.

Leikkaa leivät nurkittain kolmioiksi tai suorakaiteen muotoisiksi paloiksi. Ennen leikkaamista leipäpalat voi niitata yhteen cocktailtikuilla, jolloin palat pysyvät nätimmin paikallaan. Tarjoile heti.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Susanna Kovanen- Harri Lapinoja: Ruokapyramidihuijaus

Sain Blogatin kautta luettavakseni  Atenan kustantaman Susanna Kovasen ja Harri Lapinojan kirjan Ruokapyramidihuijaus. Kirjoittajilla on myös samanniminen blogi ja ruokakapina yhteisö Facebookissa.

Kirjan kannessa on kysymys: "Mitä meille syötetään ja miksi" ja tähän Kovanen ja Lapinoja lähtevät kirjassaan vastaamaan. Kirja sisältää paljon tutkimustuloksia, viitteitä ja niiden pohjalta tehtyä pohdintaa. Kirja ei sovi asiapitoisuutensa vuoksi kevyeksi kesälukemiseksi, mutta ajatuksia se kyllä herättää ja antaa aihetta kyseenalaistaa.

Kirjoittajat kiteyttävät syömiseen kuten moneen muuhunkin asiaan sopivasti näin:
"Rutiineja on helppo noudattaa, mutta niihin on myös helppo jäädä jumiin. Omien rutiinien tarkastelu ja niiden ajoittainen purkaminen, omasta tottumustensa piiristä ulos astuminen, voi olla yksi tapa, jolla on mahdollista tehdä muutoksia. Muutoksen ei tarvitse olla yhden näkökulman vaihtamista toiseen, vaan se voi perustua jatkuvaan asioiden pohdiskeluun. Myös se, että vain kokeilee tehdä asioita eri tavalla kuin aikaisemmin, on muutos - ehkä vain hetkellinen, mutta se voi myös johtaa johonkin uuteen ja pysyvään."

Kiitos Atena kustannukselle ja Blogatille kirjasta!

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Valkosipuli-yrttileipä

Salaatin tai grilliruuan kaveriksi sopii erikoisempi leipä. Se on näyttävä tarjottava ja kun voi sekä mausteet ovat leivottu korvapuustien tapaan sisään, erillistä levitettä ei tarvitse. Ohje on peräisin Kotilieden uudesta leivontakirjasta. Reseptistä poiketen laitoin leivän sisään tuoretta basilikaa ja ruohosipulia, niitä kun oli jäänyt punttiin vielä tähteeksi. Valkosipulin määrä oli kerrankin jo alkuperäisessä ohjeessa riittävä, joten sitä ei tarvinnut omin päin lisätä. Ohjeesta tulee yksi isompi sarvi.
 
 

Tarpeet:


2 dl vettä
0,5 hiivaa (25 g)
0,5 tl suolaa
1 rkl sokeria
5 dl vehnä- tai sämpyläjauhoja
50 g  voita

täyte:


2-3 kesäsipulia varsineen
3-4 valkosipulinkynttä
0,5 dl voita sulatettuna
tuoretta basilikaa ja ruohosipulia silputtuna
ripaus suolaa
voiteluun kananmuna ja pinnalle halutessasi unikonsiemeniä tai pähkinärouhetta

Teko-ohje:


Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja murenna hiiva veteen. Sekoita kunnes hiiva liukenee. Lisää suola ja sokeri sekä vähitellen jauhot. Alusta joukkoon lopuksi pehmeä rasva. Kohota taikina leivinliinan alla kaksinkertaiseksi.

Silppua sipulit varsineen kattilaan. Lisää rasva ja ripaus suolaa. Hauduta ainekset ruskistamatta pehmeiksi pannulla ja jäädytä. Lisää silputtu basilika.

Kauli taikina neliön malliseksi levyksi. Jaa täyte levylle tasaiseksi kerrokseksi ja kierrä levy rullaksi kulmasta aloittaen. Taivuta rulla sarveksi pellillä ja leikkaa pintaan (saksilla käy helposti) muutama poikittaisviilto. Kohota leipä peitettynä uudelleen, voitele ja koristele. Kypsennä leipää 175 asteisessa uunissa noin puoli tuntia.



sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Raparperi-valkosuklaamuffinssit (cup cakes)

Minulla oli muutaman päivän vapaat töistä ja pystyin pitkästä aikaa keskittymään kunnolla kotihommiin. Tekemistä on ollut paljon, mutta kotona puuhastelu, siivouskin, on silloin tällöin tehtynä omalla tavallaan rentouttavaa.

Kevätjuhlan kunniaksi leivoin äidiltä saadusta raparperista kuppikakkuja. Ohje on K-ruoka.fi -sivustolta, mutta päällisen sovelsin Dansukkerin ohjeista. Tein kuorrutetta pienemmän erän ja koristelin vain muutaman kuppikakun. Nämä kakkuset maistuvat mainiosti myös sellaisenaan!



Tarpeet n. 16 muffinssiin:


200 g (3 dl) raparperia
100 g valkosuklaata
100 g voita
2,5 dl sokeria
3 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa

Kuorrutus:


100 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl tomusokeria
0,5 tl vaniljasokeria
Pinnalle strösseleitä, valkosuklaarouhetta tms. koristetta

Teko-ohje:


Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen.

Kuori ja paloittele raparperi pieniksi paloiksi. Rouhi valkosuklaa myös pieneksi veitsellä. Sulata voi ja anna jäähtyä. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon rasvasula.

Sekoita jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe keskenään. Siivilöi jauhoseos  muna-sokeri-voivaahtoon ja sekoita joukkoon varovasti myös maito, rouhittu valkosuklaa sekä raparperipalat. Vältä turhaa sekoittamista.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Anna muffinssien jäähtyä kunnolla ennen kuorruttamista.

Päällystettä varten vatkaa tuorejuusto ja sokerit sekaisin. Pursota/levitä kuorrute kuppikakkujen pinnalle. Koristele pinta strösseleillä, valkosuklaarouheilla tai sokerikoristeilla.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Inkivääri-lime marinadi broilerille

Kesä on saapunut Espooseen! Jo viikonloppuna oli nätit kelit ja tänään täälläkin on ollut hellettä, mutta myös pieni ukkonen pyyhki ylitse. Viileämmän kauden jälkeen lämmintä on jo odotettu!

Hankin parvekkeelle uuden sähkögrillin vanhan rikkouduttua ja uudella grillillä on ollut mukava kokkailla. Nyt alkaa jo hahmottumaan, missä kohdilla on kuuminta ja missä viileintä grillilevyllä. Viikonloppuna kokeilin Food.comista saamallani inspiraatiolla inkivääri-limemarinoitua broileria. Ohjeen ainesosamäärät tein mututuntumalla ja lopputuloksena oli raikas broilerimarinadi. Marinoin tällä ohjeella kolme isoa broilerin rintaleikettä, jotka paloittelin pienemmiksi paloiksi ennen marinointia.


Tarpeet:


0,5 dl öljyä
0,5 dl soijakastiketta
1 luomulimen kuori ja mehu
2-3 cm pala inkivääriä
1 yksikyntinen valkosipuli tai pari valkosipulin kynttä

Teko-ohje:


Raasta limenkuori kulhoon ja purista limestä sen jälkeen mehu. Kuori ja raasta inkivääri. Murskaa valkosipuli. Sekoita kaikki aineet keskenään. Laita broileripalaset tukevaan muovipussiin ja lorauta marinadi päälle. Sulje pussi niin, ettei sinne jää ilmaa. Puristele pussia, jotta marinadi yltää jokaisen palan ympärille. Anna marinoitua noin pari tuntia.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Ihana keittokirja: Reseptien aarteet sukupolvelta toiselle

On keittokirjoja, joita lukee reseptien vuoksi ja on keittokirjoja, joita lukee myös tarinoiden vuoksi. Verna Kaunisto-Feodorowin Reseptien aarteen sukupolvelta toiselle kirja kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Kirjassa on ruokamuistoja ja reseptejä kirjoittajan lähipiiristä useamman sukupolven ajan. Moneen ohjeeseen olisin voinut liittää myös oman tarinani.



Minulle kirja toi jo heti ensimmäisiltä sivuiltaan mieleen lämpimät kesät lapsuudesta. Kirjan reseptit nimittäin alkoivat kotiviilin teolla ja sitä minä olen tehnyt koulun kesälomalla äidin opastuksella. Muistan, että viilin teko oli jännää, kun ukkonen pilasi viilinkin. Kanelin ja sokerin tai talkkunan kanssa onnistunut viilisatsi maistui mainiolta.

Reseptien aarteet kirjan kauniit kuvat on ottanut Lasse Lecklin. Tutkin mielenkiinnolla kuvissa käytettyjä astioita ja aterimia, jotka olivat tuttuja ja kotoisia. Kuvituksessa on myös kirjoittajan äidin maalauksia ja kuvia perhealbumista. Mielenkiintoinen lisä on käsinkirjoitetut tai keittokirjasta napsitut mummon vanhat reseptit. Yksityiskohtana on junalippuun kirjoitettu kauralastuohje. Eikä se ihan tavallista tavallisin kauralastuohje olekaan.





Kirjan reseptiikka pitää sisällään niin joulun kuin pääsiäisen, mutta myös vuodenaikojen tuomat sesongit on huomioitu. Ohjeet löytyvät alkuruoista jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Reseptit on kirjoitettu napakasti ja selkeästi. Reseptien aarteet kirjasta voi ammentaa ohjeita niin aloitteleva kokki kuin nostalgiannälkään ohjeita hakeva kokeneempikin keittäjä.

Kirjan myötä minun oli mukava palata omien ruokamuistojeni äärelle. Kiitokset Gummerukselle ja Blogatille mahdollisuudesta tutustua Reseptien aarteet-kirjaan.

Kotitekoisen viilin teen niin, että laitan kukkurallisen ruokalusikan kaupan viiliä noin kahden desilitran kippoon ja kaadan päälle maitoa vajaa 2 dl. Sekoitan viilinsiemenen ja maidon ja annan olla huoneenlämmössä hämärässä paikassa seuraavaan päivään. Lopuksi viili saa jäähtyä jääkaapissa.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Toinen rengasmatkamme Saksaan

Viime kesänä teimme ensimmäisen rengasmatkamme Saksaan. Autolomailu on meille muutenkin mieleen, sillä olemme kiertäneet myös Ruotsia ja Yhdysvalloissa vähän laajaa Teksasia. Tällä kertaa lähdimme reissuun pääsiäistä edeltävän viikon perjantaina suoraan töistä ja palasimme pääsiäisen jälkeisenä keskiviikkona takaisin. Autolautta Helsingistä Saksaan vähensi kilometrejä, joita kertyi kokonaisuudessaan 3600.


Bremenin kaupunkinäkymiä


Reitti valikoitui taas edullisten yöpymispaikkojen muodostaman ketjun ympärille ja tällä kertaa seikkailimme myös entisen Itä-Saksan puolella. Viime reissulla myönteisen vaikutelman tehnyt Harz vuoristo otettiin ohjelmaan myös nyt. Pääsiäistä vietimme maaseudulla kolmeksi päiväksi varatussa huoneistossa.



Bremenissä käytiin torilla ja kahvilla


Akvaarioharrastuksemme houkuttelee meitä käymään eläntarhoissa katsomassa merenalaista ja maanpäällistä elämää. Tällä reissulla kävimmekin Berliinin eläintarhassa (tämä on se lajistoltaan suurempi eläintarha Berliinissä), Hampurin eläintarhassa ja huikean hienossa Serengeti parkissa safarilla. Yksi reissun kohokohdista oli käydä myös Berliinin Sealifen Aquadomissa, maailman suurimman sylinterinmuotoisen meriakvaarion sisällä hissillä. Voin lämpimästi suositella näitä kohteita kaikille eläintarhojen ystäville.Jännittävintä oli Serengeti parkissa, jossa kiersimme leijona- ja tiikerihäkeissä omalla autolla ja kuuntelimme sarvikuonojen tuhinaa avoimesta autonikkunasta. Hampurin eläintarhan Eismeer näyttely oli todella hieno pingviineineen ja jääkarhuineen. Sealife on meille jo liian tuttu paikka, mutta Aquadom kannattaa käydä katsomassa, eikä sinne pääse muuta kuin Sealifen kautta.

Berliinin eläintarhan akvaariossa oli paljon meduusoja


Reittimme varrella poikkesimme useammassa kaupungissa ja kylässä, joissakin vain pikaisesti kahvilla ja toisissa paremmin jalkautuen keskeisiin nähtävyyksiin. Kohteet valikoituivat sattuman kaupalla ilman suurempia suunnitelmia. Kävimme mm. St. Peter-Ordingissa Pohjanmeren rannalla. Tuulinen päivä oli tuonut paikalle leijalautailijoita ja heidän vauhdikasta menoaan oli hauska katsella rantaravintolasta parsarisoton äärestä. Wismarissa, Itämeren rannalla, puolestaan jalkauduimme historialliseen keskustaan katsomaan hansakaupungin porrasperäisiä porvaristaloja. Satamavierailun ja kalamarkkinoiden jälkeen matka jatkui Schweriniin, jonka lumoavan kauniiseen satulinnaan emme päässeet ikävä kyllä sisälle. Tutustuimme linnan puutarhaan, jossa kevätistutukset toivat jo väriä.

Schwerinin linnan puistossa oli paljon kukkaistutuksia.


Pääsiäisenä kävimme Goslarissa Harz-vuoristossa ja Unescon maailmanperintökohteiden listalle kuuluva kaupunki olikin todella kaunis vierailukohde. Serpentiiniteitä ja jylhiä maisemia emme kuintenkaan liiemmin nähneet, vaikka korkealla ajoimmekin. Reitit olisi pitänyt valita toisin. Retkeilystä ja pyöräilystä pitäville Harzin maisemat ovat myös passeleita. Goslarista oli pitkä ajomatka takaisin majapaikkaamme keskelle Lüneburgin nummia. Olimme tällä reissulla pääsiäislauantaina ja matkan varrella näkyi kylien yhteisiä pääsiäiskokkoja. Seuraavana aamuna pääsiäispupu oli tuonut meidänkin lomahuoneiston oven eteen korillisen pääsiäismunia.

Hampurin eläintarhassa oli upea merivesiallas


Reissulta palasimme taas Tanskan ja Ruotsin läpi ajamalla. Meillä oli tarkoitus tulla osa matkasta lautalla, mutta pienen laskemisen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että vaivattominta olisi ajaa oman aikataulun mukaan autolla. Monesti kuulee, että Etelä-Ruotsin läpiajo on tylsääkin tylsempää hommaa, mutta me oikeastaan tykkäämme reitistä. Sen varrelle jää moni tuttu paikka, joista meillä on Ruotsin kierrokselta jo mukavaa muisteltavaa.

Luultavasti kesällä lähdemme taas autolla reissuun. Onko se sitten Saksa vai Suomi tai jotain ihan muuta, sitä ei vielä tässä vaiheessa tiedä.



Myös syötäväksi tarkoitettuja kaloja oli tarjolla, ei vain akvaarioita.